Tuloerot kasvoivat lievästi vuonna 2011, ilmenee Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilaston tiedoista. Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 28,5, mikä on 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 0,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2009.
Reaalitulot kasvoivat kaikissa ryhmissä, mutta erot olivat suuret. Pienituloisimmassa kymmenyksessä reaalitulojen kasvu oli pari prosentin kymmenystä. Suurituloisimmassa kymmenesosassa tulot kasvoivat runsaat 2 prosenttia. Mutta hyvätuloisimman prosentin tulojen kasvu olikin jo 7 prosenttia vuonna 2011.
Se oli kymmenen kertaa enemmän kuin koko väestön keskimääräinen tulojen vuosikasvu 0,7 prosenttia.
Hyvätuloisimpien tuloja ja samalla tuloeroja kasvattivat tälläkin kertaa pääasiassa osinkotulot ja myyntivoitot.
Suurimmillaan tuloerot olivat vuonna 2007, jolloin Gini-kertoimen arvo oli 29,5. Mitä suuremman arvon kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat väestön keskuudessa jakautuneet.
Yksi prosentti saa 6,2 prosenttia kaikista tuloista
Suomen suurituloisin tulokymmenys sai kokonaistulopotista 23,6 prosenttia. Rikkaimmissakin on kuitenkin muita vielä rikkaampia. Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuuden kasvun selittää pitkälti kaikista suurituloisimman prosentin, eli noin 52 000 henkilön tulo-osuuden kasvu. Tämä väestöryhmä sai vuonna 2011 jaettavana olevasta kokonaistulopotista 6,2 prosenttia, mikä on 0,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2010.
Tuloerojen suurimpana vuotena 2007 osuus oli 7,2 prosenttia.
Pienituloisimman tulokymmenyksen saama tulo-osuus väheni vuonna 2011 edellisvuodesta prosentin kymmenyksellä ollen 3,5 prosenttia.
Muissa tulokymmenyksissä tulo-osuudet pysyivät vuonna 2011 jotakuinkin edellisvuoden tasolla.
Vain huippu kasvattanut tulo-osuuttaan
Vuodesta 1995 tulo-osuuksia ovat menettäneet pienituloisimman tulokymmenyksen lisäksi myös tulokymmenykset 2–7. Tulojen lisäys on siis mennyt valtaosin kolmen suurimman tulokymmenyksen taskuun ja sielläkin yhden prosentin muodostamalle huippueliitille. Suurituloisin tulokymmenys on kasvattanut tulo-osuuttaan 3,9 prosenttiyksiköllä vuosina 1995–2011. Samalla aikaperiodilla on kaikista hyvätuloisimmassa prosentissa väestöä tulo-osuus lisääntynyt 2,2 prosenttiyksiköllä.
Syynä myyntivoitot ja osingot
Tilastokeskuksen perjantaina julkistaman tulonjaon kokonaistilaston aikasarja ulottuu 1990-luvun puoliväliin. Etenkin vuosina 1995–2000 tuloerojen kasvu oli yhtäjaksoista ja voimakasta. 2000–luvulla tuloerot ovat vaihdelleet, mutta yleistrendi on ollut kasvava.
Tuloerojen kasvu on pääasiassa johtunut epätasaisesti jakautuneiden myyntivoittojen ja osinkotulojen määrän voimakkaasta kasvusta. Myös tuloerojen heilahtelut 2000-luvulla ovat pääasiassa johtuneet juuri myyntivoittojen ja osinkotulojen määrien vuosittaisista vaihteluista. Vuonna 2011 asuntokunnat saivat osinkotuloja keskimäärin noin 10 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myyntivoitoissa vastaava lisäys oli noin 4 prosenttia.
Osinkotulojen huippuvuodet olivat 2002 ja 2004. Osinkotulojen tuloeroja lisäävä vaikutus on kuitenkin myös viime vuosina lisääntynyt niin, että vuonna 2011 osinkotulojen tuloeroja lisäävä vaikutus oli noussut lähelle vuosien 2003–2004 huipputasoa.
Pienituloisen vaikea nousta ylemmäksi
Tilastokeskus tarkasteli myös niitä 4,1 miljoonaa henkilöä, jotka ovat olleet tulonjaon kokonaistilaston aineistoissa sekä vuonna 1995 että 2011 selvittääkseen sen, millaista liikkuvuutta tuloryhmästä toiseen tapahtuu.
Tulosten mukaan pienituloiset jämähtävät helposti paikoilleen. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vuonna 1995 olleista henkilöistä 23,5 prosenttia eli lähes joka neljäs henkilö sijoittui pienituloisimpaan tulokymmenykseen myös 16 vuotta myöhemmin vuonna 2011. Runsas 6 prosenttia oli kohonnut kuudessatoista vuodessa suurituloisimpaan tulokymmenykseen.
Kolmannes (33,3 prosenttia) vuonna 1995 suurituloisimmassa tulokymmenyksessä olleista sijoittui samaan tulokymmenykseen myös vuonna 2011.