Britannian yliopistoihin tuotiin lukuvuosimaksut vuonna 1998. Ne esitettiin keinona rahoittaa oppilaitosten toimintaa.
Käytännöt ovat vaihdelleet alueittain: kun Skotlannissa linjattiin maksut kerättäväksi vasta opiskelijan valmistuessa, Englannissa politiikkaa kehitettiin toiseen suuntaan. Vuonna 2004 hallitus linjasi yliopistoille oikeuden 3 000 punnan vuosimaksuun. Vuonna 2010 summa nousi jo 3 290 puntaan.
Korotukset herättivät julkista keskustelua ja lietsoivat opiskelijarintaman protesteihin, joiden huipentumaa, vuoden 2010 mielenosoituksia, pidettiin jopa koko sukupolvea radikalisoineina tapahtumina.
Yli 40 prosenttia opiskelijoista harkitsee keskeyttämistä.
Arvostelusta huolimatta parlamentin alahuone äänesti maksujen puolesta mahdollistaen yliopistoille 9 000 punnan vuosimaksun perimisen – kolminkertaisen summan alkuperäisestä. 64 yliopistoa ilmoitti korottavansa opintomaksut enimmäissummaan vuoden 2012 jälkeen.
Usko mahdollisuuksiin vähissä
Vuoden 2010 protestien ja hallituskoalition päätösten jälkeen opiskelijarintaman valtasi hiljaisuus. Usko vaikutusmahdollisuuksiin oli lamassa.
NUS (The National Union of Students) alkoi motivoida ja herätellä opiskelijoita jälleen Lontoon kaduille kiteyttäen viestinsä iskulauseisiin opiskelusta etuoikeuden sijaan jokamiehenoikeutena.
Jokin oli kuitenkin muuttunut: joukkoprotestien laihan tuloksen turhauttamasta opiskelijakentästä moni koki viestin ympäripyöreänä ja kritisoi sitä konkreettisten vastaehdotusten, varsinaisten lyömäaseiden, puutteesta.
Marraskuisen mielenosoitusmarssin päätepisteessä Kennington Parkissa turhautuminen ja epäusko opiskelijaliiton mahdollisuuksiin ruumiillistui osanottajajoukon ryhdyttyä valtaamaan puhujalavaa kesken NUS:n puheenjohtaja Liam Burnsin puheen. Ennen keskeytystä Burns sai niskaansa kuuron kananmunia.
Vuoden 2010 protesteista tutut pääviestit – tasa-arvoisen koulutuksen arvo, verotuspohjan muutostarve ja säästöjen lakkauttaman EMA:n (education maintenance allowance), vähävaraisille opiskelijoille suunnatun avustuksen, palauttaminen – ovat ennallaan.
Syrjäytymisen resepti
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan jopa 42 prosenttia nykyisistä yliopisto-opiskelijoista kertoi harkitsevansa koulutuksen keskeyttämistä. Heistä 49 prosenttia linjasi pääsyyksi taloudelliset seikat: jatkamiseen ei ole varoja tai opiskellessa tehty työ ei kata opintokuluja. Valmistumattomista 47 prosenttia kertoi, ettei pysty taloudellisten ongelmien vuoksi keskittymään opintoihinsa.
Erityisesti päätös romuttaa EMA on Burnsin mukaan ollut suunnaton isku tasa-arvoiselle koulutukselle.
– Valtava opintovelka ja valmistuvien opiskelijoiden kasvava työttömyys eivät muodosta houkuttelevaa yhtälöä. Päinvastoin: se pelottaa, ja koulutuksen jatkaminen tai siihen hakeutuminen koetaan liian riskialttiiksi. Sopii kysyä, kenen etuja tällainen kehitys palvelee?
Aiheesta enemmän perjantaina 21.12. ilmestyneessä Viikkolehdessä