Saunaseura juhlii
Gummeruksen kanssa yhteistyössä Kiukaan kutsu ja löylyn lumo -teoksen julkaissut Suomen Saunaseura ry viettää 75-juhlavuottaan.
Yli 4 000 jäsentä, joista noin kolmannes on naisia.
Oma saunatalo Helsingin Lauttasaaren Vaskiniemessä.
Seura vaalii saunakulttuuria ja korostaa saunomisen merkitystä terveiden elämäntapojen ylläpitäjänä. Pyrkii myös kehittämään suomalaista saunaa ja edistämään sitä koskevaa tutkimusta.
Historiateoksen saunasta kirjoittaneen Tuomo Särkikosken mukaan mökki- ja kotisaunojen yleistyminen on taannut sen, että suomalaisia voi edelleen kutsua saunakansaksi.
Historian saatossa saunassa on synnytty ja asuttu. Siellä on kylvetty, hoidettu terveyttä, rentouduttu ja levätty Siellä on solmittu ja hoidettu tärkeitä suhteita tai käyty kauppaa. Sauna on yhä vahvasti osa suomalaista identiteettiä.
Yhteiskunnan enenevä kaupungistuminen on muuttanut myös saunakulttuuria. Eniten sitä on muuttanut asumismuotojen uudistuminen. On syntynyt uudenlaisia saunatyyppejä.
Muutos ei ole koskenut vain saunomisen tapoja, eikä sen ulkoisia puitteita. Saunomisella on ollut roolinsa myös kansallisaatteen nousussa, urheilussa ja suomalaisen designin kehityksessä.
Juuret jo ajanlaskun alussa
Särkikoski kertoo törmänneensä arkistoja pöyhiessään löydöksiin, jotka pakottivat hänet muuttamaan ennakkokäsityksiään. Näin joutuu varmasti myös moni kirjan lukija tekemään.
Teos poistaa verhoa kansallisilta myyteiltä, lähtien käsityksestä, jonka mukaan suomalaiset olisivat jotenkin ylivertainen saunankeksijä- ja saunojasuku.
Särkikoski aloittaa kertomalla jo 1900-luvun alkupuoliskolla julkaistuista selvityksistä ajanlaskumme alkuun sijoittuvista ”löylykylvyn” juurista. Selvitysten mukaan historioitsija Tacitus kertoi ensimmäisellä vuosisadalla germaanien maansisäisistä asunnoista ja tavoista heittää vettä kuumille kiville.
Samaisissa selvityksissä kerrotaan myös tiedoista, joiden mukaan voidaan päätellä saunan olleen suomalaisen heimon ”puhdistus- ja parannuspaikka” jo yli tuhat vuotta sitten. Volga-joen suomensukuisten kansojen elintapoihin kuului yhdeksännellä vuosisadalla oleskelu hikimajoissa, joiden sisään oli tuotu kuumia kiviä, joille viskattiin vettä.
Suomalaisten esi-isien alkukantaiset asumukset olivat mäkien ja harjujen rinteisiin rakennettuja maasaunoja ja sellaisina myös kylpysijoja. Kiuas, uni ja kotiliesi tulivat osaksi niitä ikään kuin yhtä jalkaa. Sittemmin sauna oli pitkään tilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin kunnes varsinainen pirtti oli saatu rakennettua valmiiksi.
Muualla hiipunut
Särkikoski käy läpi saunan eri kehitysvaiheet savusaunasta tähän päivään. Suomalaissauna on historialtaan ja ilmenemismuodoiltaan tiiviisti liittynyt elinkeinoihin ja paikallisiin rakennustapoihin. Maatilalla saunalla on ollut eri rooli kuin liikkuvalla kaskenpolttajaperhekunnalla tai yksittäisellä erämiehellä – puhumattakaan nykyajan kotisanoista.
Särkikoskella on näkemys myös siitä, miksi muualla maailmassa hiipunut sauna on Suomessa säilyttänyt asemansa. Hänen mukaansa selitys on saunan itsenäisessä asemassa. Täällä saunalla ei instituutiona ole ollut sääntöjä, ei mitään uskonnollista tai muuta auktoriteettia, joka olisi ohjannut ja normeerannut sitä.
Yhteys natsi-Saksaan
Särkisalon teos poikkeaa saunasta aikaisemmin kirjoitetuista teoksista muun muassa siinä, että siinä selvitetään saunan yhteiskunnallisia kytköksiä, Yhtenä esimerkkinä on selvitys suomalaisen saunan ja natsi-Saksan yhteydestä.
Berliinin olympialaisten kisakylään suomalaisten toivomuksesta rakennetulla saunalla ja sen lämmöstä höyryävillä suomalaisurheilijoilla oli merkittävä sija propagandaohjaaja Leni Riefenstahlin arjalaista estetiikkaa tihkuvassa, kautta maapallon levitetyssä Olympia-elokuvassa.
Vuoden 1936 Berliinin olympialaisista ja olympiasaunasta tuli Särkikosken mukaan lähtölaukaus saksalaisille oman germaanisen kylpykulttuurin henkiinherättämiselle.
Propagandan välineenä
Kansallissosialistinen ideologia muodosti oleellisen taustan tieteellisen saunakiinnostuksen kasvulle Saksassa. Kun muinaisen arjalaisen herrarodun ylemmyydelle alettiin hakea tieteen nimissä perusteluja, tulivat kuvaan myös sauna ja sen tutkimus. Särkikoski arvioi olympiasaunan päässeen ikään kuin näyteikkunaksi sille, mihin kansallissosialistisen rotuideologian kehittelyssä olikin tieteen nimissä ryhdytty.
”Berliinin olympialaisten suomalainen mallisauna yhdisti saunomisen ruumiinkulttuuriin ja sopi siten hyvin sosiaalihygieeniseen kuvaan. Riefenstahlin estetiikka sovitti saunan rotuhygieeniseen propagandaan”, kirjoittaa Särkikoski. Suomalaista saunaa hyödynnettiin lisäksi esimerkiksi kansan karaisemisessa rotuajattelun hengessä.
Sauna istui varsin hyvin myös kolmannen valtakunnan ajatusmaailmaan elintilasta ja rotupuhtaudesta.
Tuomo Särkikoski: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Suomalaisen sanomisen vuosikymmeniä. Gummerus 2012. 368 sivua.
Saunaseura juhlii
Gummeruksen kanssa yhteistyössä Kiukaan kutsu ja löylyn lumo -teoksen julkaissut Suomen Saunaseura ry viettää 75-juhlavuottaan.
Yli 4 000 jäsentä, joista noin kolmannes on naisia.
Oma saunatalo Helsingin Lauttasaaren Vaskiniemessä.
Seura vaalii saunakulttuuria ja korostaa saunomisen merkitystä terveiden elämäntapojen ylläpitäjänä. Pyrkii myös kehittämään suomalaista saunaa ja edistämään sitä koskevaa tutkimusta.
lehti 