Vuoden vaihtuessa kaikkialla maailmassa ei vallitse rauha eikä hyvä tahto ihmisten kesken. Syyriassa käydään sotaa ja koko Lähi-itä on räjähdysherkkä ruutitynnyri. Muuallakin maailmassa riittää kriisipesäkkeitä.
Kaikesta huolimatta ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) muistuttaa optimistisesti, etteivät asiat maailmassa mene pelkästään huonoon suuntaan.
– Jos katsotaan pitkällä aikavälillä, voidaan ihan tilastollisestikin havaita, että erilaisten konfliktien määrä on vähentynyt.
Asian toinen puoli on, että niistä nykyisessä mediakylläisessä maailmassa uutisoidaan herkemmin ja nopeammin.
– Kaikki tapahtuu reaaliajassa, ja se on myös hyvä asia. Esimerkiksi ihmisoikeusloukkausten, jopa suoranaisten kansanmurhien peitteleminen on aikaisemmin ollut mahdollista. Nykymaailmassa se ei onnistu.
Jos maailma onkin perinteisten konfliktien suhteen tullut hieman turvallisemmaksi paikaksi, tilalle on syntynyt uusia uhkia. Ne kohdistuvat ns. laaja-alaiseen turvallisuuteen, eikä niihin ole sotilaallista ratkaisua.
– Mutta jos ei niitä hoideta, niistä voi kehittyä sotilaallisia konflikteja.
Tuomioja ottaa esimerkiksi Darfurin, jota on sanottu maailman ensimmäiseksi ilmastosodaksi. Saharan laajentuminen ajaa ihmisiä liikkeelle, jolloin toimeentulon edellytykset kaventuvat ja kilpailu elinehdoista kovenee.
Keskinäisen riippuvuuden maailma
Maailma ja maailmanpolitiikka ovat Tuomiojan mukaan muuttuneet peruuttamattomasti. Elämme aivan uudella tavalla keskinäisen riippuvuuden maailmassa.
– Mikään maa ei voi kuvitella ratkaisevansa turvallisuutensa tai hyvinvointinsa ongelmia vain omilla päätöksillään. Tämä koskee niin ydinaseilla varustettua supervaltaa kuin kääpiövaltiotakin. Kaikki ovat riippuvaisia toisistaan.
Keskeinen tekijä muutoksessa on Tuomiojan mukaan väestöräjähdyksessä. Suomen suurten ikäluokkien eliniän aikana maailman väkiluku on yli kolminkertaistunut parista miljardista seitsemään miljardiin.
– Asiat, joita voitiin jotenkin hoitaa vielä parin miljardin ihmisen maailmassa, eivät ole enää hallittavissa seitsemän miljardin asukkaan maailmassa.
– Tämä haastaa luonnonympäristön ja kestävän kehityksen. Kysymys kuuluu, millä tavalla järjestetään kansojen ja valtioiden keskinäiset suhteet.
EU:n vaisu rooli
Euroopan unionin ulkopoliittinen rooli ei ole sellainen kuin pitäisi, sanoo Tuomioja. Kamppailu talouskriisin kurimuksessa on vaatinut kaiken huomion ja vienyt puhtia EU:n yhteiseltä ulkopolitiikalta.
– EU:lla on ollut vaikeuksia toimia johdonmukaisesti ja vaikuttavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Lisäksi isojen jäsenvaltioiden sitoutuminen toimimaan EU:n kautta on Tuomiojan mukaan ollut vähäisempää kuin vielä viisi tai kuusi vuotta sitten.
Muu maailma kuitenkin odottaa EU:lta aktiivisuutta. Unionia pidetään Tuomiojan mukaan positiivisena toimijana. Kun se pystyy toimimaan yhdessä ja osoittamaan johtajuutta, tuloksiakin on syntynyt.
– Esimerkiksi kymmenen vuotta täyttänyttä kansainvälistä rikostuomioistuinta ei olisi ilman EU:n panosta. Ei myöskään Kioton ilmastosopimusta.
Ilmastomuutoksessa EU on Tuomiojan mielestä osoittanut kiitettävää johtajuutta. Myös asekauppasopimuksessa EU:lla on Tuomiojan mielestä ollut hyvin selkeä ja tiukka linja, joka johtaa toivottavasti alkuvuodesta tulokseen.
– Sitten on paikkoja, joissa ei EU:ta ole juuri näkynyt, esimerkiksi Lähi-itä. Siellä EU:lta odotetaan vahvempaa panosta.
Pohjoismainen yhteistyö valttia
Pohjoismainen yhteistyö on kehittynyt Tuomiojan mukaan myönteisesti. Sen merkitystä korostetaan hallitusohjelmassa ja myös tuoreessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.
Pohjoismaisen yhteistyön tiivistyminen juontuu Tuomiojan mielestä osittain EU:sta.
– Jos EU ei pysty toimimaan yhdessä, silloin Pohjoismaat hakevat yhteisiä linjoja esimerkiksi YK:ssa.
Pohjoismainen yhteistyö on laajenemassa myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alueella. Tuomioja korostaa, että siinä edetään hyvin käytännönläheisesti. Monet hankkeet ovat olleet pitkään vireillä.
Tuomioja ei pidä ongelmana, että Pohjoismaista kaksi on sotilaallisesti liittoutumattomia ja kolme kuuluu Natoon.
– Kummassakaan ryhmässä ei ole pyrkimystä muuttaa tätä asetelmaa. Se ei myöskään ole este, etteikö yhteistyötä voisi viedä eteenpäin esimerkiksi koulutuksessa, harjoituksissa, valvontatehtävissä, kriisinhallinnassa ja puolustusvälinehankinnoissa.