”Uudistuksia rauhallisesti koska kriisiä ei ole”
Eläketurvakeskuksen toimeksiannosta täkäläistä eläkejärjestelmää ja sen toimivuutta selvittäneet professorit Nicholas Barr ja Keith Ambachtsheer näkivät siinä myös runsaasti parantamisen varaa.
Barr työskentelee London School of Economicsissa ja Ambachtsheer työskentelee Toronton yliopistossa.
Maanantaina julkistetuissa selvityksissä Barr päätyy suosittamaan eläkeiän alarajan nostamista eliniän pidetessä. Nykyisillä kannustimilla hän ei usko tavoitteeseen päästävän. Hän esittää järjestelmää, jossa eläkkeelle voi siirtyä joustavasti.
Barr ehdottaa, että eläkkeestä voisi saada maksuun 25, 50 tai 75 prosenttia. Myöhemmäksi jätetty osuus kartuttaisi edelleen eläkettä työansion mukaan.
Työlainsäädännön Barr arvioi kaipaavan muutoksia, jotta joustava työn tekeminen ja teettäminen olisivat mahdollisia ja houkuttelevia.
Ei pidä hätäillä
Professori huomauttaa, ettei suomalainen eläkejärjestelmä ole kriisissä, joten uudistuksien kanssa ei pidä hätäillä. Tekemättä niitä ei kuitenkaan voi jättää, tai kriisikin voi olla edessä.
Suomen eläkejärjestelmässä Barr näkee ongelmaksi, että yksinäisellä eläkeläisellä on huomattavan korkea köyhyysriski eläkeläispariskuntiin verrattuna. Professori soisi, että eläkejärjestelmä ottaisi paremmin huomioon perherakenteen muutokset.
Suomen eläkejärjestelmän vahvuudeksi Barr lukee konsensushakuisen päätöksenteon työntekijä- ja työnantajapuolen kesken. Myös eläkejärjestelmän kattavuus on Barrin mukaan vahvuus. Pakkosäästönä karttuva eläke turvaa riittävän tasoisen toimeentulon suurimmalle osalle vakuutetuista.
Suuret hallintokulut
Professori Ambachtsheer kehuu Suomen eläkejärjestelmää kattavaksi ja vankaksi. Hänen mielestään se palvelisi suomalaisia hyvin tulevaisuudessa ilman muutoksiakin.
Professorin mielestä työeläkejärjestelmässä on kuitenkin vielä tehostamisen varaa. Sitä voidaan yksinkertaistaa ja lisätä kustannustehokkuutta. Ambachtsheerin mielestä Suomen noin 150 miljardin euron eläkevarat tulisi kohdentaa uudelleen.
Nykyisin eläkemaksuista 75 prosenttia menee etuuksien maksamiseen ja 25 prosenttia jää rahastoitavaksi tulevien eläkkeiden varalle. Ambachtsheer nostaisi rahastoinnin osuutta.
Sitä voisi nostaa tinkimällä eläkerahastojen vakavaraisuusvaatimuksesta, joka on hänen mielestään tarpeettoman korkealla tasolla.
Riskien hajauttamiseksi professori pitää suotavana, että kansainvälisten sijoituskohteiden osuutta kasvatetaan kotimaisten kustannuksella.
Ambachtsheer pitää työeläkelaitosten hallintokuluja liian suurina. Selvityksen mukaan hallintokulut ovat Suomessa vakuutettua kohden 48 euroa korkeammat kuin maailman huippumaissa.
Työeläkeyhtiöiden keskinäisessä kilpailussa Ambahctshseer ei näe hyötyjä järjestelmälle. Hänen mielestään yhteistyö tarjoaisi paremmat mahdollisuudet alentaa hallinto- ja sijoituskuluja.