Jos työnantajajärjestöjen johtajia on uskominen, Suomen vientisektori on heikossa jamassa ja keskeisenä syynä on heikko hintakilpailukyky. ”Ensimmäiseksi meidän on palautettava vientiteollisuutemme kilpailukyky. Pääsyy sen heikkenemiseen ovat kohonneet palkkakustannukset”, kirjoitti Elinkeinoelämän Keskusliiton tuore toimitusjohtaja Jyri Häkämies Helsingin Sanomissa 11.1.
EK:n piiristä on tällä perusteella väläytetty jopa palkanalennuksia. ”Palkkoja pitäisi mieluummin laskea kuin nostaa”, sanoi EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila Yle TV1:n Ykkösaamussa 8.12.
Häkämies on sittemmin täsmentänyt EK:n tavoittelevan vain palkkamalttia. Myös nollalinja tai hyvin pienet palkankorotukset merkitsisivät kuitenkin reaalipalkkojen ja ostovoiman heikkenemistä.
Uusia mahdollisuuksia tarjoaa palveluvienti, joka kasvaa nyt paljon tavaroiden vientiä nopeammin.
Kysynnän muutokset kirpaisivat Suomea
Suomen vienti heikkeni eniten Yhdysvaltojen finanssikriisistä alkaneen taantuman yhteydessä: kun vuonna 2008 viennin arvo oli yli 65 miljardia euroa, 2009 se oli alentunut noin 45 miljardiin. Sen jälkeen suunta on ollut ylöspäin: vuonna 2011 viennin arvo oli vajaat 57 miljardia euroa. Toisaalta samaan aikaan tuonti on kasvanut enemmän, minkä vuoksi kauppatase kääntyi toissa vuonna negatiiviseksi ensimmäisen kerran sitten 1990-luvun.
Alustavat tiedot vuoden 2012 tammi-marraskuun viennistä lupaavat taas parempaa: vienti on jälleen kasvanut hiukan, ja marraskuussa kauppatasekin on ollut selvästi positiivinen.
Viikkolehden kuulemien tutkijoiden mukaan syyt ongelmiin ovat muualla kuin työnantajien painottamassa kilpailukyvyssä.
– Suomen hintakilpailukyvyssä ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmaa, Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta tekee selväksi.
Suomen vienti kärsi taantumasta enemmän kuin esimerkiksi Ranskan, Saksan tai Ruotsin, koska taantumassa väheni eniten teollisuustuotteiden kysyntä, joihin Suomen vienti oli keskittynyt, Haaparanta analysoi. Erityisesti kirpaisi Nokian puhelinmallien vanheneminen ja niiden kysynnän väheneminen.
– Eivät Nokian ongelmat ole johtuneet siitä, että sen työntekijät olisivat saaneet liian kovaa palkkaa.
Suomen vientiin iskivät Haaparannan mukaan myös kaupan esteet, joilla useat maat suojelivat omaa tuotantoaan. Nyt taantuman hellittäessä ja kaupan esteitä purettaessa vienti on toipunut ja tulee luultavasti edelleen paranemaan, hän arvioi.
Murheenkryyneinä elektroniikka ja paperi
Metalliliiton tutkimuspäällikkö Jorma Antila painottaa yritysten strategisten päätösten vaikutusta. Tällaisia olivat esimerkiksi Nokian päätökset siirtää älypuhelinten käyttöjärjestelmien kehittäminen Suomesta Microsoftille Yhdysvaltoihin sekä lopettaa kännyköiden kokoonpano Salossa. Ensin mainittu syntyi, koska Nokia arvioi tarvitsevansa Microsoftin apua. Jälkimmäinen taas johtui siitä, ettei Nokia enää katsonut tarpeelliseksi pitää tuotantoa ja tuotekehittelyä lähekkäin.
Elektroniikkateollisuuden lisäksi murheenkryyninä on ollut paperiteollisuus, jota on ajettu Suomesta alas koko 2000-luvun. Tämäkään ei ole johtunut palkkakustannuksista, vaan strategioista ja kysynnän muutoksista.
– Tuotantoa on siirretty alueille, missä markkinat kasvavat, lähinnä Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Euroopassa paperinkulutuksen kasvu on ollut hyvin hidasta ja jopa laskenut.
Elektroniikka- ja paperiteollisuuden vuoksi bruttokansantuotteesta on hävinnyt noin kuusi prosenttia tuotantoa ja vaihtotase on kääntynyt negatiiviseksi. Lisäksi Euroopassa jylläävä taantuma vähentää Suomesta vietävien investointitavaroiden kysyntää, Antila summaa.
Kotimarkkinat kärsisivät palkka-alesta
Samansuuntaisen arvion antaa tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta. Kaikki Suomen tärkeimmät vientialat ovat hänen mukaansa nyt rakenteellisessa kriisissä. Paitsi että ict-alalla ja metsäteollisuudella menee huonosti, vientimme kolmas tukijalka koneteollisuus kärsii maailmanlaajuisesta investointitaantumasta. Palkanalennuksia Ylä-Anttila ei näe ratkaisuna.
– Suomi ei toivon mukaan koskaan tule kilpailemaan matalilla palkoilla. Uusien vientialojen on oltava sellaisia, jotka kykenevät maksamaan suhteellisen hyviä palkkoja. Se on sama asia kuin korkea elintaso, ja sitähän tässä tavoitellaan.
Suomen kustannuskilpailukyky on Ylä-Anttilan mukaan kuitenkin parin viime vuoden aikana heikentynyt.
– Se on suhdanneilmiö, joka toivon mukaan paranee. Sitä voidaan yrittää korjata hillitsemällä kustannusten nousua. Laajamittaiset palkkojen alennukset eivät ole järkeviä, koska ne vaikuttavat kotimaan kysyntään ja ostovoimaan, Ylä-Anttila painottaa.
– Luulen, että ekonomistit ovat aika yksimielisiä siitä, että maltillinen palkankorotus olisi paikallaan, hän arvioi.
Kotimaisen kulutuksen merkitystä kuvaa se, että viennin osuus Suomen bruttokansantuotteesta on alle puolet, noin 40 prosenttia.
Pertti Haaparanta lisää, että palkanalennus iskisi erityisen pahasti pienyrityksiin, koska ne myyvät yleensä juuri kotimarkkinoille.
Palkkakeskustelu helpoin tie EK:lle
Jorma Antila muistuttaa työn ja pääoman välisestä tulonjaosta. Sen kehitys esimerkiksi metalliteollisuuden isoimmalla toimialalla konepajateollisuudessa on ollut hyvin vakaata.
– Ja vuosina 2010–2011 yritysten saama osuus on kasvanut.
Myös koko bruttokansantuotteessa palkkatulojen osuus on hivenen pienentynyt vuoden 2009 jälkeen. Verrattuna 1970–80-lukuihin tulonjako on muuttunut selvästi omaisuus- ja yrittäjätulojen hyväksi.
Antila huomauttaa, että yritysten saama hyöty palkkojen alennuksesta olisi hyvin vähäinen verrattuna sen kotimaista kysyntää ja työllisyyttä heikentävään vaikutukseen.
– Metalliteollisuudessa tuotteen hinnasta noin 60 prosenttia on aineita ja tarvikkeita ja suoria työvoimakustannuksia on keskimäärin vajaat 15 prosenttia. Jos palkkoja leikattaisiin 5 prosenttia, se alentaisi tuotteen loppuhintaa reilut puoli prosenttia, mikäli palkkojen alennus vietäisiin kokonaan hintoihin. Aukaisisiko tämä markkinat? En usko siihen hetkeäkään.
– Eteläranta panostaa palkka-asiaan osittain siksi, että se on kaikkein helpointa. EK voi sopia palkoista, mutta tuottavuuden kehittäminen, joka myös vaikuttaa hintakilpailukykyyn, tapahtuu yrityksissä ja on usein työläämpää, Antila arvioi.
Tavaroista palveluihin
Viime aikoina esillä ollut voimakkaasti kasvanut pelivienti on tutkijoiden mukaan lähinnä kuriositeetti, joka ei riitä korvaamaan Nokian työpaikkojen menetystä. Ylä-Anttila näkee sen sijaan mahdollisuuksia palveluviennissä, joka kasvaa nyt paljon tavaroiden vientiä nopeammin. Se merkitsee esimerkiksi teollisuustuotteiden huoltoa, ylläpitoa ja varaosien toimittamista, ohjelmisto- ja tietotekniikkapalveluita, tiedonhakupalveluita tai taloushallintopalveluita.
Tällaiset sopivat Ylä-Anttilan mukaan hyvin Suomelle, koska ne perustuvat inhimilliseen pääomaan.
– Suurimmissa yrityksissä yli puolet työntekijöistä tekee erilaisia palvelutehtäviä. Saman ilmiön toivoisi siirtyvän pienempiinkin yrityksiin. Siinä voisi hyödyntää nyt esimerkiksi Nokialta työttömiksi jääviä.
Jorma Antilan mukaan myös perinteisillä teollisuudenaloilla on runsaasti menestyviä yrityksiä, joille palkkakustannukset eivät ole ongelma.
– Olennaista on saada tuotantoprosessi kuntoon ja kehittää tuotteita, joissa jalostusarvo on entistä suurempi. Jos pelotellaan ihmisiä palkanalennuspuheilla ja lietsotaan epävarmuutta, kuka sellaisessa hengessä uskaltaa kehittää mitään? Antila ihmettelee.
uutiskirje 
