Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) palasi viikonvaihteessa voittajan elkein EU:n budjettineuvotteluista. Suomen nettomaksuosuuden kasvu saatiin taittumaan Brysselissä, Katainen sanoi. Suomi halusi varmistaa, että maksuosuus on kohtuullinen muihin samankaltaisiin maihin verrattuna. Tässä pääministerin mukaan myös onnistuttiin.
– Suomen nettomaksuasema vastaa maamme talouden tilaa suhteessa muihin jäsenmaihin. Saksa, Ruotsi ja Hollanti säilyvät EU-budjetin suurimpina maksajina. Suomi on samalla tasolla Tanskan, Itävallan ja Ranskan kanssa.
Kataisen lausunnosta syntyi tulkintojen sota. Vasemmistoliiton entinen europarlamentaarikko ja europarlamentin budjettivaliokunnan jäsen Esko Seppänen antoi murska-arvion blogissaan:
– Olet nyt yhtä uskottava kuin palatessasi muutamia vuosia sitten siitä Brysselin kriisikokouksesta, jossa sanoit valtioiden selättäneen markkinavoimat. Tänään kaikki tietävät, että sitä lausuntoa antaessasi et ollut huomannut tulleesi itse heitetyksi neuvoston molskille selälleen pankkien niskalenkistä.
Tanskallekin jäsenmaksuhelpotus
Seppäsen mukaan Suomi on tähän asti maksanut Englannin, Saksan, Hollannin, Ruotsin ja Itävallan jäsenmaksualennuksia. Nyt tähän joukkoon liittyy myös Tanska. Jos otetaan huomioon menetetyt tullitulot ja oman maan budjetista maksetut kansalliset maataloustuet, Suomi on Seppäsen mukaan EU:n suurin nettomaksaja.
Katainen laskee Suomen onnistumisiin myös EU-budjetin rahoituskehyksen alentamisen.
– Ensimmäistä kertaa historiassa uuden rahoituskehyksen taso alittaa voimassaolevan. Uuden rahoituskehyksen kokonaistasoksi vahvistettiin 996,8 miljardia euroa, mikä on noin 24 miljardia euroa alhaisempi kuin kuluvan kauden taso, Katainen sanoi.
Kukaan ei tiedä seitsemän vuoden loppusummaa
Seppäsen mukaan Kataisen luvut eivät ole todellisuutta enää vuonna 2020.
– Seitsemän vuoden budjettien loppusumma saa olla vuoden 2011 hinnoin 960 miljardia ja se saa olla enintään 1 prosenttia EU-maiden yhteenlasketusta BKT:sta.
– Nämä kaksi rajoitetta kuitenkin elävät. Kun lukuihin tehdään 2 prosentin inflaatiotarkistus, seitsemän vuoden loppusumma saakin olla 1 080 miljardia. Kukaan ei kykene selvittämään tänään vuoden 2020 inflaatiota, eli loppusumma kyllä vielä joustaa uusien tarpeiden mukaan, Seppänen kirjoitti sunnuntaina.
– Numerot on laskettu vuoden 2011 rahan arvolla, ja vain sillä tavalla laskien tämä kehys on alempi kuin edellinen kehys ja sitten vielä sillä oletuksella, että inflaatio on kaikkina tulevina vuosina on 2 prosenttia vuodessa.
Voitto vai tappio maataloudessa?
Toinen kiista koskee maatalouden tukirahoja.
– Suomelle tärkeä maaseudun kehittämisrahoitus pysyy lähellä nykykauden tasoa huolimatta siitä, että rahoituksen kokonaismäärä EU-tasolla aleni. Saavutettuun tulokseen voi olla tyytyväinen. Maaseudun kehittämisrahoitus turvaa jatkossakin vahvan pohjan kestävän ja modernin maatalouden harjoittamiselle Suomessa, Katainen sanoi.
Keskustan kansanedustajan Mauri Pekkarisen mukaan totuus on aivan toinen:
– Suomesta on tulossa EU:n aluepolitiikan suuri maksaja. Suomen maksuosuus unionin alue- ja rakennepolitiikasta tullee nousemaan noin 600 miljoonan euron vuodessa. Saamiset ovat jäämässä alle 200 miljoonan euron. Kun nyt päättyneellä ohjelmakaudella maksumme EU:n aluepolitiikasta on ollut saamisiimme verrattuna kaksinkertainen, joutuu Suomi jatkossa maksamaan yhteisestä aluepolitiikasta kolme kertaa enemmän kuin unionista saa.
Pekkarisen mukaan Suomi on päättyneellä seitsemän vuoden mittaisella ohjelmakaudella saanut runsaat 1,7 miljardia euroa. Uudella kaudella jäädään runsaaseen 1,3 miljardiin euroon.
Esko Seppäsen mukaan Suomi maksaa kansallisia maataloustukia EU:ssa toiseksi eniten Ranskan jälkeen.
– Kun Suomen neuvottelutulokseen kuului Brysselin kautta kierrätettyjen EU-maataloustukien väheneminen, näyttää sinun lausuntojesi perusteella siltä, että oli ”voitto” saada lupa maksaa menetetyt jäsenmaksupalautukset kansallisina tukina omasta budjetista. Silloin sekin kansallinen tuki on laskettava EU:n nettojäsenmaksun tosiasialliseksi kasvuksi.
uutiskirje 
