Tilastokeskuksen väestörakenne- ja väestöennustetilastoista vastaava asiantuntija Markus Rapo tuo tuoreimmassa Tieto&trendit-lehdessä uutta näkökulmaan kuumana vellovaan keskusteluun työurien pidentämisestä.
Keskustelussa on puhuttu eniten eläkeiästä, jonka nostamista vaatii varsinkin Elinkeinoelämän keskusliitto. Rapo osoittaa, että eläkeikärajan mekaanisella nostolla on vain marginaalinen vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen, josta koko keskustelu kumpuaa.
Opiskelevien tai työttömien 20–24-vuotiaiden sekä eläkeikää lähestyvien ei-työllisten 62–64-vuotiaiden osuus kolmen miljoonan työikäisen joukosta on noin 9 prosenttia. Vaikka opiskelijat valmistuisivat nopeammin ja eläkeikää lähestyvienkin työllisyysastetta onnistuttaisiin nostamaan, vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen jäisi silti vähäiseksi.
Lisäksi opiskelijat ovat jo tällä hetkellä osittain työelämässä. Vuoden 2011 ennakkotietojen mukaan 20 – 24-vuotiaiden työllisyysaste oli 56,8 prosenttia ja 25 – 29-vuotiaiden työllisyysaste 73,0 prosenttia.
”Todellisuudessa yli puolet opiskelijoista tekee vähintään osa-aikatyötä opintojensa ohessa. Valmistumisen lähestyessä he usein ovat siirtyneet jo kokonaan työelämään”, Rapo kirjoittaa.
Työurat pidentyneet loppupäästä
Työurat ovat myös jo pidentyneet loppupäästä. Sekä 55 – 59-vuotiaiden että 60 – 64-vuotiaiden työllisyysasteet ovat olleet kasvu-uralla 1990-luvun laman jälkeen. Vuoden 2011 lopussa 55 – 59-vuotiaiden työllisyysaste oli 71,1 prosenttia ja 60 – 64-vuotiaiden työllisyysaste 40,4 prosenttia.
Eläketurvakeskus puolestaan tiedotti viime viikolla tutkimuksesta, jonka mukaan työurat ovat vuoden 2006 jälkeen pidentyneet 2,4 vuotta.
Vuoden 2012 heinäkuussa 65 vuotta täyttäneiden määrä ylitti miljoonan henkilön rajan Suomessa.
Pahin on jo ohi?
Nykyinen huoli työurista perustuu viime syksynä julkistettuun väestöennusteeseen, jonka mukaan työikäinen (15 – 64-vuotiaat) väestö supistuu runsaalla 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä.
Markus Rapon mielestä on realistisempaa tarkastella työikäisenä väestönä ikäryhmää eli 20 – 59-vuotiaat. Vuonna 2004 heitä oli ennätykselliset 2,9 miljoonaa, nyt 2,8 miljoonaa.
”Realistisesti tarkastellen Suomen työikäinen väestö on vähentynyt jo viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Seuraavan 15 vuoden aikana 20 – 59-vuotiaiden määrän ennustetaan vähenevän vielä 65 000 henkilöllä, mutta kuten luvuista on havaittavissa, on pahin pudotus jo ohi”, Rapo toteaa.
Väestöennusteeseen sisältyy vuosittainen 17 000 henkilön muuttovoitto ulkomailta. Ilman maahanmuuttoa 20 – 59-vuotiaiden määrän ennustetaan vähentyvän vuoteen 2030 mennessä lähes 300 000 henkilöllä.
Huonoin huoltosuhde vuonna 1993
Taloudellinen huoltosuhde kertoo, kuinka monta ei-työllistä henkilöä on sataa työllistynyttä kohden. Ei-työllisiksi henkilöiksi luetaan lapset, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja muu työvoiman ulkopuolella oleva väestö.
Suomessa huoltosuhde oli huonoimmillaan työttömyyden seurauksena vuonna 1993. Silloin jokaista työllistä kohden oli 170 ei-työllistä henkilöä. 2000-luvulla taloudellinen huoltosuhde on vaihdellut 124:n ja 133:n välillä. Vuoden 2011 lopussa taloudellinen huoltosuhde oli 129.
Jos työllisyys olisi vuoden 1993 tasolla, olisi taloudellinen huoltosuhde jo tänä päivänä lähes 200 ja nousisi vuoteen 2050 mennessä 227:ään.
Työllisyys pitää huoltosuhdetta yllä
Jos ikäryhmittäiset työllisyysasteet pysyvät vuoden 2011 lopun tasolla, taloudellinen huoltosuhde nousisi vuoteen 2050 mennessä nykyisestä 129:stä 158:aan, ilmenee Rapon laskelmista.
Hänen mukaansa kokonaistyöllisyydellä onkin taloudelliseen huoltosuhteeseen suurempi vaikutus kuin työurien pidentämisellä. Nuorten ja eläkeikää lähestyvien ikäryhmien työllisyysasteen nousu laskisi taloudellisen huoltosuhteen 151:een. Sen sijaan kokonaistyöllisyysasteen nousu 75 prosenttiin antaisi vuoden 2050 taloudelliseksi huoltosuhteeksi 140.
”Pelkkä mekaaninen eläkeiän alarajan korottaminen ei sellaisenaan paranna taloudellista huoltosuhdetta tai pidennä työuria. Ihmisten on myös kyettävä tekemään töitä, ja töitä pitää olla tarjolla”, Rapo kirjoittaa.