Vasemmistonuoret korostaa, että oikeus aborttiin on ihmisoikeuskysymys, jonka pitää toteutua yhtäläisesti kaikkialla Suomessa.
Järjestö on tyrmistynyt viime päivinä käydystä aborttikeskustelusta sekä joidenkin kristillisdemokraattien, keskustalaisten ja perussuomalaisten kansanedustajien lakialoitteista raskauden keskeyttämisen vaikeuttamiseksi. Esityksissä vaaditaan raskausviikkojen ylärajan laskemista 20 viikkoon kaikissa tapauksissa sekä lääkäreille ja terveydenhoidon muulle henkilöstölle oikeutta kieltäytyä vakaumuksensa perusteella aborttien teosta.
Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan esitykset ja niistä seurannut keskustelu ajavat terveydenhoitajien ja lääkäreiden oikeuksia ohi potilaan oikeuksien eli tässä tapauksessa naisten itsemääräämisoikeuden.
– Suomessa syyllistetään yhä abortin syystä tai toisesta tarvitsevia naisia. Omaa vaikeaa päätöstä joutuu perustelemaan muille ja asiallisen tiedon löytäminen raskauden keskeyttämisestä voi olla yllättävän vaikeaa.
Vasemmistonuorten mielestä aborttilainsäädäntöä tulee muuttaa ainoastaan naisten itsemääräämisoikeuden parantamiseksi. Järjestö kannattaa lain muuttamista esimerkiksi siten, että ennen 12. raskausviikkoa raskaudenkeskeytyksen syyksi riittää naisen oma valinta eikä hänen tarvitse esittää erityistä syytä.
Oikeus tietoon
Naisilla pitää olla oikeus tietoon, joka ei ole peräisin uskonnollisista lähteistä. Käytäntöjen tulee olla tasavertaisia kaikilla paikkakunnilla ympäri Suomea, ja terveydenhuollon henkilökunnan on käyttäydyttävä asiallisesti ja kunnioittavasti.
Vasemmistonuoret haastaa kansanedustajat ajamaan abortin aitoa vapauttamista.
– Naisen fyysistä itsemääräämisoikeutta kunnioittava aborttilainsäädäntö ei vaadi sosiaalisia tai taloudellisia perusteita abortille, vaan perusteeksi tulee riittää naisen oma tahto, Andersson toteaa.
Viime viikkojen keskustelu osoittaa hänen mukaansa hämmästyttävällä tavalla joidenkin puolueiden edustajien piittaamattomuuden naisten itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta omaan kehoonsa.
– Se osoittaa jälleen, kuinka paljon työtätasa-arvon saralla Suomessa yhä tarvitaan.