Vallanvaihto Kansan Uutisissa

– Tunnelmat ovat vähän haikeat, myöntää eläkkeelle siirtyvä Mikko Pirnes viimeisellä työviikollaan Kansan Uutisten toimitusjohtajana.

Kun häntä pyytää summaamaan kulunutta seitsemää vuotta, ensimmäisenä tulee puheeksi raha. Sen puutteen kanssa on kamppailtu.

– Joka ikinen vuosi tähän asti on vähennetty lehdistötukea. Nyt on ensimmäinen vuosi, kun puoluehallitus on luvannut ettei siihen kosketa.

Tuki on Pirneksen mukaan kuitenkin liian alhainen.

– Verkkoviestintä menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja jotta siinä pysyttäisiin mukana, rahaa olisi nyt kaivettava jostain ja reilusti. Muuten verkkolehteä ei voida kehittää.

Kun lukijasukupolvet vaihtuvat, suhde painetun lehden ja nettilehden välillä muuttuu ja nettilehdet voittavat, arvioi Pirnes.

– Se huolestuttaa, mistä ne tulot jatkossa otetaan.

Tullessaan Kansan Uutisiin töihin, Mikko Pirnes kunnioitti lehteä sen arvopohjan vuoksi.

– Solidaarisuus ja ihmisoikeuksien puolustaminen eivät ole mihinkään muuttuneet. Uskon että nimenomaan mielipidelehdillä on jatkossa jopa paremmat mahdollisuudet tulla toimeen kuin niin sanotuilla kaupallisilla lehdillä, jotka ovat helpommin korvattavissa muilla viihdykkeillä.

Hän muistuttaa oman lehden olleen työväenliikkeelle aina kokoava voima.

– Nyt puolueen ja kentän pitäisi sakilla tehdä töitä lehden levikin eteen.

Jos lehden annetaan lakastua, uudestaan sitä ei saada pystyyn.

Huippuja ja laaksoja

Vaikka kolmen vuoden takaiseen uudistukseen liittyi paperilehden ilmestyskertojen väheneminen yhteen viikossa, se miten uudistus ja verkkolehti otettiin vastaan, oli Pirnekselle iloinen yllätys, toimitusjohtajakauden huippu.

Verkkolehdestä on tullut hänen mukaansa Vasemmistoliiton ”ylivoimaisesti tärkein tiedotuskanava”. Siitä hän haluaa kiittää henkilöstöä, jonka venymisestä moni asia kiinni.

– Inhottavinta mitä johtaja joutuu tekemään, on henkilöstökuluissa säästäminen. Paljon mieluummin olisi hankkimassa uutta henkilöstöä ja panostamassa siten tulevaisuuteen, kuin jatkuvasti lomauttamassa ja vähentämässä ihmisiä.

Raskaan rupeaman jälkeenkään mies ei aio eläkkeellä heittäytyä sohvalle.

– Itsensä kehittäminen on jäänyt vähiin, eli aion opiskella kieliä ja matkustella. Myös painonpudotus on tullut luvattua niin moneen suuntaan, että se on kai pakko tehdä.

Neljä lapsenlasta odottavat Mikko-vaarin eläkepäiviä. Yhteisiä kalareissuja suunnitellaan jo.

Innoissaan töihin

– 45-vuotias helsinkiläinen, kuvailee uusi toimitusjohtaja Pirjo Virtaintorppa itseään.

Takanaan hänellä on töitä valtionhallinnossa, it-alalla, järjestöissä. Eniten Virtaintorppa on työskennellyt markkinointiviestinnän parissa.

– Ja sitten mä olen maailmanparantaja. Ihmisoikeudet ja kaiken kaikkiaan ihmisarvoinen elämä ovat ne asiat, joita haluan puolustaa. Edellisessä työpaikassani olin kehitysmaiden ihmisten asialla ja 90-luvulla vastustin työkseni rasismia.

Henkilökohtaisesti tärkeimmäksi työpaikakseen Virtaintorppa nimeää Afrikan kansalliskongressin (ANC) Suomen tiedotustoimiston.

Uudessa pestissään hän kokee vahvuudekseen oman intonsa. Joka aamu on ilo lähteä töihin.

– Uskon vilpittömästi siihen, että ihmiset haluavat yhä lukea laatulehteä, journalistisia tuotoksia ja kuvajournalismia eivät lehdistötiedotteita ja kännykkäkameralla räpsittyjä kuvia.

Haasteita työssä riittää, niin ilmoitusmyynnissä kuin uusien tilaajien saamisessa, mutta Virtaintorppa sanoo olevansa optimistinen.

– Jos ei paljon tavoittele, ei voi paljon saadakaan.

Mitä uusi toimitusjohtaja aikoo ensimmäisenä tehdä?

– Alan myydä ilmoituksia vappulehteen.