Lojaalius on hyvä asia. Paitsi sitten kun työnantaja käyttää sitä hyväkseen. Tällä tavoin kävi mikkeliläiselle Sari Suomelalle, joka muutaman hengen työllistävässä rakennusalan yrityksessä joutui seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Se johti sairauslomalle sekä ainakin väliaikaiselle eläkkeelle.
Suomela sanoo sietäneensä hyväksikäyttöä aikansa, kun ajatteli että iäkäs esimies, yrityksen omistaja, jää pian eläkkeelle, ja asiallinen työympäristö ja työrauha palaavat.
– Oli paha olo, mutta ajattelin, ettei tämä kauan kestä.
Vakituisesta työstä Suomela ei halunnut lähteä pois. Nyt tilanne on karu.
– En usko, että minusta enää työkykyinen tulee.
Se on kovaa puhetta, sillä Suomela on vasta 45-vuotias. Joka tapauksessa tilanne on nyt parempi kuin silloin, kun hän halusi tappaa itsensä, koska työssä ei enää jaksanut ja kaikki näytti lohduttomalta. Nyt hän haluaa elää.
– Kenelläkään ei ole oikeutta viedä äitiä tyttäriltään. Lasten hätä herätti.
Suomela käy kuntoutuksessa.
Kiitollisuuden velka
– En uskalla olla yhteisöissä, eli olen lähes aina yksin. Toisinaan pelkkä ulos lähteminen vaatii useamman tunnin henkisen psyykkaamisen.
Miksi lojaaliutesi epäasiallisesti menetellyttä työnantajaa kohtaan oli niin vahva?
– Rakennusala on miesvaltainen ja naiset olivat urani alussa Mikkelin alueella todella harvassa; minun lisäkseni silloin (koulutuksen aikana kahdeksan vuotta sitten) oli ainoastaan kaksi naispuolista laatoittajaa. Olin kiitollisuuden velassa siksi, että työnantaja oli ennakkoluuloton, yleistä käsitystä vastaan, ja palkkasi minut. Olin todella kiitollinen, että pääsin tekemään työtä, jota rakastin.
Suomela törmäsi työnhaussa myös naisten ”ongelmaan”.
– Yksi työnantaja, jolle hain aiemmin, oli kyllä otettu ammattitaidostani, mutta ei uskaltanut palkata minua, koska olen nainen ja naisethan saattavat tulla raskaaksi.
Ammatillinen itsemurha
Kuten elämässä yleensäkin, asioiden summa johtaa tiettyyn lopputulokseen. Ei yksittäinen seksuaalinen häirintä ajanut Sari Suomelaa epätoivoon vaan asioiden summa.
– Kun nostin asian esiin, tein ammatillisen itsemurhan. En enää uskonut saavani alani töitä Mikkelissä.
Miksi et?
– Hyvä veli -verkosto toimii.
Niin uskomattomalta kuin se ehkä edelleenkin kuulostaa, tämä pitänee paikkansa. Vaikka muut työnantajat eivät todennäköisesti olisi alkaneet ahdistella Suomelaa seksuaalisesti, niin leima ns. hankalasta työntekijästä iskeytyy vahvasti eikä riskejä haluta ottaa.
Tämän takia moni työntekijä on hiljaa. Ei haluta ottaa riskiä, että työpaikka menee alta.
Hankalan työntekijän leiman saa herkästi se, joka uskaltaa puolustaa oikeuksiaan.
Irtisanomisesta neuvotellaan
Asiasta puhuminen hävetti ensin Suomelaa. Lopulta hän kirjoitti omalla nimellään kohtalostaan yleisönosastoonkin mainitsematta yritystä. Tästä työnantaja hurjistui ja piti sitä henkilökohtaisena loukkauksena, koska asia osataan yhdistää häneen.
Viimeistään asia tuli julkiseksi, kun Suomela vei asian ammattiliittonsa, Rakennusliiton, avustuksella oikeuteen. Siellä työnantaja tuomittiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Laittomasta irtisanomisesta neuvotellaan ja tällä hetkellä näyttää, että asiassa päästään sopuratkaisuun korvausten muodossa.
Oikeus katsoi tuomiossaan, että työnantaja oli käyttänyt törkeästi väärin Suomelan riippuvuussuhdetta työnantajaan ja loukannut seksuaalista itsemääräämisoikeutta taputtelemalla takapuoleen, tarttumalla rinnasta, hipaissut rintoja, pyytänyt pusuja ja vihjaillut, että Suomela voisi käyttää työpaikalla pientä hametta ja bikineitä.
Ammattilaisesta sihteeriköksi
Mutta miten se kaikki alkoi, Sari Suomela? Milloin huomasit, että sinua ahdistellaan seksuaalisesti?
– Suoritin rakennusalan ammatilliset opinnot ja valmistuin vuonna 2006. Olin opintojen aikaan työharjoittelussa kyseisessä yrityksessä ja he kysyivät jo silloin vakituiseksi.
Kaikki näytti hyvältä, mutta ongelmat alkoivat jalan murtumisesta työtapaturmassa. Töihin paluu toi yllätyksen. Suomela ei saanut kaikkia entisiä tehtäviään, ei edes kaikkia työvälineitään. Häntä pidettiin tapaturma-alttiina ja komennettiin avustaviin tehtäviin.
– Siinä ei ollut mitään järkeä, että täysammattilainen tekee avustavia tehtäviä.
Sitten alkoivat työnantajan ahdistelut.
– Sanoin siitä, että se ei ole kivaa, mutten takertunut tähän asiaan silloin.
Lopulta Suomela sanoo tajunneensa, että hänen asemansa firmassa oli muuttunut.
– Olin sihteerikkö.
Epäselväksi jää, oliko seksuaalinen ahdistelu keino savustaa epätoivotuksi muuttunut työntekijä omasta aloitteestaan pois töistä.
Sari Suomelasta enemmän perjantaina 1. maaliskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
