Naistenpäivä, jolloin miehet jakavat kukkia naisille ja mainokset tarjoavat hemmottelua ei kerro mitään pitkästä naisliikkeen historiasta.
– Se kertoo vain räikeästi siitä, että kaikilla ei edelleenkään ole varaa hemmotteluun, vaan moni asia vaatii korjaamista ja taistelua, vasemmistoliiton kansanedustaja Eila Tiainen puhkuu naistenpäivän blogitekstissään.
Jyväskyläläinen Tiainen toteaa, että ruusuilla ei kuitata epätasa-arvoa. Tänään perjantaina vietetään kansainvälistä naistenpäivää.
Kaukana tasa-arvosta
Tiainen muistuttaa naistenpäivän alkuperäisestä tarkoituksesta. Alun perin naistenpäivänä vaadittiin naisille muun muassa parempia palkkoja ja työoloja.
Hän toteaa, että yhä, tänäänkin, naisjärjestöt järjestävät erilaisia tempauksia ja tuottavat julistuksia, joissa samoja vaatimuksia kuin vuosikymmeniä sitten.
– Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että erilaisista tasa-arvo-ohjelmista huolimatta naisten palkat laahaavat edelleen miesten palkkojen perässä. Se kertoo myös siitä, että tähän työelämän epätasa-arvoon ei ole haluttu puuttua tarpeeksi vahvasti, ei valtiovallan, ei ay-liikkeen, työnantajien tai muiden vastaavien tahojen toimesta, Tiainen tykittää.
– Naiset hoivaavat ja siivoavat edelleen huonoilla ehdoilla ja korvauksilla. Samanaikaisesti naisten väliset erot työelämässä ovat nousseet esille. Naisten ja miesten välistä palkkakuilua umpeen kurovaa samapalkkaisuutta ajattaessa tulisikin ottaa huomioon se, että naiset tekevät myös keskenään erilaisia, eri ehdoin ja eri palkkaisia töitä.
Väljähtyneitä saavutuksia
Tiainen huomauttaa myös siitä, että monet asiat ovat kadonneet julistuksista naisten saavuttamien taisteluvoittojen ansiosta.
– Ajatelkaapa myös kuinka moni kokous olisi jäänyt pitämättä ja järjestäytyminen olisi naisten osalta jäänyt toteutumatta, jos elettäisiin vielä 1960–70-lukua, kun naiset eivät saaneet mennä edes sellaiseen julkiseen paikkaan, kuten ravintolaan ilman miesseuraa.
Hän toteaa, että samaan aikaan kuitenkin monet asiat ovat palanneet julistuksiin.
– Turvallinen synnytys ei välttämättä enää olekaan itsestäänselvyys ja epävarmistunut työelämä saattaa karkottaa naisen takaisin kotiin ilman vaihtoehtoja. Vaikka naisten koulutustaso ylitti miesten jo 80-luvulla, tilanne ei ole parantuntunut esimerkiksi palkkojen osalta. Koulutus ei siis yksin riitä tasa-arvon saavuttamiseksi vaan vaatii monia muita toimia eikä näitä rakenteellisia epäkohtia ruusuilla kuitata.