Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen pohtii ongelmia, joita syntyy, kun yhteiskuntatieteellisessä ja poliittisessa keskustelussa puhutaan kapitalismin sijaan markkinataloudesta.
Kun nykyisen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin yhteydessä ei puhuta kapitalismin systeemisestä kriisistä, vaan yksittäisten maiden ja niiden pankkijärjestelmien kriisistä, vältelläänkö samalla puhumasta kriisin syvimmästä olemuksesta, hän kysyy Tampereen yliopiston verkkolehti Alustassa tiistaina julkaistussa kirjoituksessa.
Koistisen mukaan marxilaisille käsitteille ei ole sosialismin romahduksen jälkeen ollut tilaa yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa. Painopiste on siirtynyt liberalismin oppien mukaisesti kilpailun ja markkinoiden kysymyksiin, mikä on vienyt taloustiedettä yhä kapeampiin teemoihin ja yhä kauemmaksi poliittisen taloustieteen kysymyksistä.
”Näin taloutta tarkastellaan kapeasti vain taloutena, ilman talouden kytköksiä ja siteitä sosiaalisiin järjestelmiin ja politiikkaan”, hän kirjoittaa.
Kapitalismianalyysi antaa enemmän
Tämä näkökulman kaventuminen on herättänyt taloustieteilijöitä ja sosiologeja Koistisen mukaan vaatimaan kapitalismianalyysin palauttamista takaisin yhteiskuntatieteelliseen argumentaation keskiöön. Hän viittaa Wolfgang Streeckiin, joka 2009 ilmestyneessä kirjassaan toteaa kapitalismianalyysin tarjoavan ”jotain muuta ja enemmän kuin vain väärinymmärrysten ja politiikan virheiden tutkimista”.
”Viittaamalla historiallisesti kehittyneisiin sosiaalisen järjestyksen muotoihin, kapitalismin käsite herättää historian ja tekee näkyväksi toistuvat tulonjakoon liittyvät konfliktit, sekä avaa tätäkin laajemmin näkemään myös miten sosiaalista elämää kontrolloidaan markkinoiden ja taloudellisten imperatiivien varjolla”, kirjoittaa Koistinen Streeckiä mukaillen.
Globaalien markkinoiden pelinappulat
Hän itse kysyy, miten voi ymmärtää esimerkiksi kokonaisten valtioiden ja rahoitusmarkkinoiden romahduksen ja niiden kohtalokkaat seuraukset hyvinvointivaltion rahoitukseen, ilman, että analysoidaan niiden yhteyttä laajempiin globaalin talouden ja sen rahoitusmarkkinoiden toimintaan.
”Näin usein kuitenkin tapahtuu kun velkakriisiin joutuneita maita ja niiden kansalaisia syyllistetään asioista (kohtuuton lainanotto, kulutus, antelias sosiaalipolitiikka jne.) joissa nämä maat ja kansalaiset ovatkin olleet vain globaalien markkinoiden pelinappuloita”.
”Tulevatko yhteiskuntatieteilijät ja poliitikot ylipäätänsä toimeen ilman kapitalismianalyysiä?”, hän kysyy.
lehti 