Viime vuosien uraauurtavimpia jalkapalloteoksia on eittämättä Simon Kuperin ja Stefan Szymanskin työstämä Soccernomics. Aiemmin nimellä Why England Lose? tunnettu kirja syväluotaa jalkapalloseurojen johtamista, valmentamista, pelaajahankintoja ja muita menestykseen liittyviä tekijöitä tieteen näkökulmasta.
Kuper ja Szymanski purkavat teoksessaan jalkapalloon liittyviä uskomuksia ja myyttejä kiehtovaan tapaan. Kirjoittajat tyrmäävät takavuosien toimintatavan, jossa pelitaktisia ratkaisuja ja pelaajavalintoja tehtiin puhtaasti intuition varassa itsevaltaisten ja vanhakantaisten managerien diktaattorimaisessa komennossa.
Gijonissa vaaditaan ihme. Niitä on kuitenkin nähty vihreällä veralla.
Tieteellisten metodien käyttö on jalkapallossa verraten uusi ilmiö. Arsenaliin 1990-luvulla saapunut Arsene Wenger oli ensimmäisiä managereita, joka ymmärsi tilastoinnin ja datan merkityksen pelaajahankinnoissa ja pelitaktiikoiden luomisessa. Wengeriä on kuvattu erilaisia keskiarvoja ja trendejä etsiväksi tilastonarkkariksi, jonka valmistautuminen otteluun alkaa aina huolellisella perehtymisellä statistiikkaan. Ranskalainen ei tule toimeen ilman jokapäiväistä excel-fiksiään.
Tilastotieteen laajempi esiinmarssi Brittein saarilla alkoi vuonna 1996, kun Opta ryhtyi keräämään dataa Valioliigan otteluista. Yhtiöllä oli sopimus liigan kanssa ja kaikki seurat saivat ilmaiseksi sarjan taulukoita, joihin oli kerätty otteluista pelaajien syöttöprosentteja, taklausmääriä ja muita pelin kulkuun vaikuttavia tapahtumia.
90-luvun lopun tilastointimetodit olivat vielä primitiivisiä, mutta vallankumous oli potkaistu käyntiin. Sittemmin ottelutilastointi ja erilaisten muuttujien analysointi on mullistanut näkemystä muun muassa eri pelipaikkojen pelaajien merkityksestä joukkueelleen.
Hyvä esimerkki tästä on Chelsean 2000-luvun menestyksen primus motor Claude Makélelé. Taskukokoisen gallin aiempi seura Real Madrid oli pettynyt pelaajaan, koska valtaosa hänen syötöistään oli lähimmälle omalle pelaajalle tarkoitettuja niin sanottuja alibisyöttöjä. Realin johdon näkemyksen mukaan hidas Makélelé ei edistänyt tarpeeksi joukkueen hyökkäyspeliä.
Jos Madridissa olisi tutkittu tilastoja tarkemmin, espanjalaiset olisivat huomanneet ranskalaisen merkityksen joukkueen puolustamiselle ja pallonhallinnalle. Sittemmin Makéleléä on käytetty tyyppiesimerkkinä modernista ankkuripaikan pelaajasta. ”The Makélelé role” on nykyään käsite jalkapallossa.
Tilastoja ja tieteellistä metodia on hyödynnetty jalkapallossa muutaman pioneerin toimesta jo ennen Optan analyytikkoarmeijan esiinmarssia. Norjan maajoukkueen FIFA-rankingin ykköseksi 1990-luvulla johdattanut Egil ”Drillo” Olsen käytti tilastoja pelaajavalintojensa peruskivenä. Norjan viljelemä pitkä pallo perustui ajatukseen, jonka mukaan pelivälineen viettäessä mahdollisimman suuren osan ajasta vastustajan kolmanneksella, maalinteko on todennäköisempää ja oma maali pysyy helpommin puhtaana.
Myös ukrainalainen Valeri Lobanovski oli aikaansa edellä. Tietokoneohjelmia jo 90-luvun alussa taktiikoiden luomisessa käyttäneen Lobanovskin keskeisimmän teesin mukaan joukkue, jonka ottelun aikana tehdyistä suorituksista – kuten syötöistä ja taklauksista – maksimissaan 18 prosenttia on epäonnistuneita, on voittamaton.
Vaikka uudet metodit ovat tuoneet mukanaan vallankumouksellisia muutoksia, ne eivät voi yksin ratkaista otteluita ja liigamestareita. Keskiössä on tapa, jolla tilastoja käytetään.
Lisäksi urheilussa myös psykologisilla tekijöillä on edelleen oma vaikutuksensa. Syöttö- ja taklausprosentit eivät vie analyytikkoja pelaajien päiden sisään. Tilastollisesti paremmin suoriutuva joukkue ei aina voita, vaikka se olisi todennäköisempää.
Hyvä esimerkki nähdään tänään Gijonissa, kun Espanja ja Suomi iskevät yhteen. Tilastotieteen näkökulmasta Suomella ei ole tänään minkäänlaisia mahdollisuuksia. Mixu Paatelaisella ei ole käytössään niin hyviä pelaajia, jotka kykenisivät voittamaan maailman parhaan maajoukkueen.
Gijonissa vaaditaan ihme. Niitä on kuitenkin nähty vihreällä veralla säännöllisesti, joten pyyhettä ei kannata heittää kehään ennen matsia.
Vakiokuponki täyttyy maaottelutauon takia haastavista Ykkös- ja Kakkosliigan kohteista. Viikon varmat asennan kohteisiin 1 ja 5. Ykköskohteen Swindon tappelee vielä suorasta noususta Championshipiin ja ottaa kotivoiton Notts Countyn kustannuksella. Kohteen 5 Portsmouth on piristynyt viime viikkoina. Pistetarve on kova ja ”Pompey” nappaa kolme pinnaa ottelusta Coventryä vastaan.
Muissa kohteissa kannattaa tarkastella motivaatiotekijöitä. Osa joukkueista taistelee noususta ja osa putoamista vastaan, kun taas keskivaiheille taulukoita jumittuneet jengit pelailevat vailla panosta.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 23.3. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2(X), X(2), 1(2), 1, 1, 1(2), X(1), 1(X), 2, 1, 1, 1.
lehti 