Saksalaiset sotilaat käyttivät ihmiskilpiä valloittaessaan punaisen Helsingin keväällä 1918. Kaiken lisäksi saksalaiset ajoivat ottamiaan vankeja edellään muuallakin kuin yrittäessään tunkeutua Pitkänsillan yli työläiskaupunginosiin.
Filosofian tohtori Tuomas Hoppu kuvaa kirjassaan Vallatkaa Helsinki melkein talo talolta kuinka punainen Helsinki joutui saksalaisen Itämeren divisioonan miehittämäksi. Tutkijan mukaan suojeluskuntalaisten rooli jäi vähäiseksi. He eivät vallannet yhtään punaisen puolen tärkeää tukikohtaa.
Pitkänsillan tapahtumista huhtikuussa 1918 on Suomessa kiistelty pitkään. Niin sanottu vapaussotakirjallisuus on kiistänyt jyrkästi, että saksalaiset olisivat syyllistyneet niin raukkamaiseen ja kaikkien sodan käynnin lakien vastaisen menettelyyn, kuin vankien suojassa hyökkäämiseen.
Jälleen kerran punaisia käytettiin siis enemmän tai vähemmän ihmiskilpinä tai panttivankeina.
Hoppu paljastaa kirjassaan, että saksalaiset käyttävät ihmiskilpiä muun muassa Ruotsalaista teatteria vallattaessa. Tämä tapahtui jo ennen Pitkänsillan tapahtumia:
”Teatterin lopullisessa valtauksessa saksalaiset käyttivät hyväkseen Argoksen talon valtauksessa otettuja vankeja. Hyväksyttyjen sodankäyntitapojen vastaisesti punaiset vangit marssitettiin kädet ylhäällä teatteria kohti. Punakaartilaisvankien muodostaman ihmiskilven suojassa saksalaiset etenivät aukean yli teatterin seinustalle. Hyökkääjää kohti ei ammuttu yhtään laukausta”.
Tutkija pitää omituisena sitä, että vankeja kuljetettiin kohti taistelualuetta, kun heidät muualla ohjattiin miliisiasemille tai muihin sopiviin kokoamispaikkoihin. Hoppu toteaakin, että punaisia vankeja tarvittiin selvästi johonkin ja jatkaa:
”… luutnantti Matti Tiiainen ilmaisee asian selkeästi. Hänen mukaansa saksalaisten ja suojeluskuntalaisten tarkoituksena oli ylittää pitkäsilta punaisia vankeja edellään ajaen.”
Hoppu viittaa Tiiaisen kirjoitukseen Raportteja valkokaartin taistelurintamilta, joka ilmestyi teoksessa Helsingin valtaus 12. 4. 1918 vuonna 1938.
Teloitukset ja vankileirit
Saksalaisia kuoli Helsinkiä vallattaessa noin 60 miestä. Punaisten tappiot olivat noin viisinkertaiset kuolleisiin saksalaisiin ja valkoisiin verrattuna. Punaisten tappiolukuun sisältyvät saksalaisten Huopalahdessa teloittamat 20–50 henkeä.
Tutkija pitää todennäköisenä, että suojeluskuntalaisilla oli oma osuutensa teloituksessa:
”Punakaartin ja työväenliikkeen johtomiesten osuus teloitettavien joukossa oli siinä määrin huomattava, että surmattuja on selvästi valikoitu. On myös säilynyt tietoja siitä, kuinka ammuttavia henkilöitä olisi haettu kotoa.”
Muita teloituksia saksalaiset eivät tehneet. Hoppun mukaan he pikemminkin hillitsivät valkoisten kostotoimia. Teloitukset Helsingissä siirtyivät myöhäisemmäksi eivätkä nousseet samoihin mittoihin kuin muualla Suomessa. Helsingin punavangit menehtyivät pääasiassa vankileirien kurjiin olosuhteisiin.
Tuomas Hoppu toteaa, että hänen kirjansa ei ole lopullinen selvitys taisteluista Helsingissä 1918. Joka tapauksessa se on paras tähän mennessä ilmestyneistä asiaa käsittelevistä tutkimuksista.
Tuomas Hoppu: Vallatkaa Helsinki. Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin 1918. Gummerus 2013. 402 sivua.
Asiasta laajempi juttu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 12. huhtikuuta.
lehti 