Tilastojen valossa Suomi ei olekaan Euroopan unionin mallioppilas. Suomi on hitaimpien joukossa, mitä direktiivien täytäntöönpanoon tulee.
Tilanne on kohentunut vuonna 2012. Valtioneuvoston kanslian neuvottelevan virkamiehen Heidi Kailan mukaan Suomella ei kuitenkaan ole aihetta riemuun.
– Turha meidän on röyhistellä, vaikka toiset jäsenvaltiot ovat edelleen huonoja. Suhteessa siihen, mitä olisi pitänyt tehdä, meidän suorituksemme ei ole parantunut, Kaila napauttaa.
Vuonna 2011 Italia, Unkari ja Suomi pitivät perää hitautensa takia.
Viime vuoden tilastoissa Portugali ja Italia rankattiin hitaimmiksi. Suomi ja Itävalta kirittivät rinnakkain Unkarin, Kyproksen ja Kreikan ohi direktiivien täytäntöönpanossa. Muut maat pärjäsivät paremmin.
Näin ollen EU:n mallioppilaan maineeseen ei Suomella näytä olevan aineksia.
Direktiivit osaksi suurempaa kokonaisuutta
Valtioneuvoston kanslian mukaan viivästyksiä aiheuttavat säädösten tulkinnanvaraisuus, laaja-alaisuus ja monimutkaisuus. Tämä on Kailan mukaan kaikkien jäsenmaiden ongelma. Kansallisen tason ongelma on, että toisinaan direktiivit pannaan meillä täytäntöön lakeina, vaikka asetus riittäisi.
– Muissa maissa hyväksytään ehkä herkemmin alemmantasoisia säädöksiä. Meidän raskas lainsäädäntömme vie aikaa, Kaila muistuttaa.
Suomalaiseen käytäntöön kuuluu yksittäisten säädösten tarkastelu laajemmassa kokonaisuudessa eli toisiinsa liittyvien lakiuudistusten paketoiminen.
– Tietyn direktiivin täytäntöönpano saattaa siirtyä osaksi isompaa lakiuudistusta. Tällöin direktiivin käsittely lykkääntyy ja voi myöhästyä vaaditusta aikataulusta, Kaila kertoo.
Joissakin jäsenmaissa direktiivit voidaan kopioida paikalliseen lainsäädäntöön. Suomessa halutaan tutkia, miten säädös parhaiten istuu kansalliseen lakijärjestelmäämme.
– Suomessa ollaan hyvin oikeaoppisia. Uhkana on, että tietty direktiivi jää kansallisen lainsäädännön kokonaisuudistuksen panttivangiksi, Kaila selventää.
Sakot uhkaavat viivyttelijää
Komissio seuraa direktiivien täytäntöönpanoa. Viivästymisestä voi seurata uhkasakko.
Esimerkkinä valtioneuvoston kanslia mainitsee sähkö- ja maakaasudirektiivit, joiden viivästyminen voisi maksaa valtiolle toisen osalta 32 140,80 ja toisen 28 569,60 euroa päivältä.
Millaisen laskun Suomi saa?
– Emme ole vielä siinä tilanteessa, että uhkasakkoja kertyisi, Kaila kertoo.
Komissio on nostanut viivästysten takia kanteet, jotka EU:n tuomioistuin käsittelee. Tuomioistuin voi määrätä eri sakon, kuin mitä komissio pyytää – ei kuitenkaan pyydettyä määrää korkeampaa.
Jos jäsenmaa kanteen käsittelyaikana korjaa rikkomuksen eli panee direktiivin täytäntöön, komissio voi vetää kanteen pois.
– Komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tehdä näin, Kaila varoittaa.
uutiskirje 
