Kehitysvammaisten ohjaajana työskentelevän Maria Jengin 11-vuotiaan tyttären isä on kotoisin Länsi-Afrikasta Gambiasta ja se näkyy lapsen ihonvärissä. Kun tyttö oli pieni, hän oli monien mielestä eksoottinen lapsi, positiivinen silmätikku.
– Ihmiset tulivat kadulla kyselemään, mistä tommosia saa, tai mistä sä oot ton adoptoinut. Kerroin, että kyllä minä ihan itse olen tämän synnyttänyt.
Vierailta ihmisiltä tuli alkuvaiheessa niin paljon tavallaan positiivista huomiota, että se jo alkoi jo vähän ahdistaakin äitiä.
– Tytär oli ikään kuin julkista omaisuutta. Kun liikuimme Jyväskylän kävelykadulla, ihan kuka tahansa saattoi tulla ihastelemaan ja koskettamaan tyttären erilaista tukkaa. Vaikka lähestyminen oli hyväntahtoista, se ei silti tuntunut aina kivalta.
Ei muuta kotimaata kuin Suomi
Kun vuosia vierähti ja pikkutyttö kasvoi isommaksi, monia ikäisiäänkin suurikokoisemmaksi, aiempi hyväntahtoinen, myönteinen huomio kääntyi päälaelleen.
– Ventovieraat ihmiset saattavat kadulla huudella. Sattui niinkin, että kun tyttö leikki oman asuntoalueen puistossa, joku ohikulkija oli huutanut, että lähe neekeriäpärä kotimaahas. Tyttö tuli kotiin ja kysyi ihmeissään, että mikä on äpärä.
Kaikille haukkujille Jeng ei ole päässyt selvittämään, että hänen tyttärensä syntynyt Suomessa ja on Suomen kansalainen ja ettei hänellä ole muuta kotimaata kuin tämä Suomi. Tyttären isä on afrikkalainen, joka hänkin on asunut Suomessa yli kymmenen vuotta.
Kun tytärtä myös päiväkodissa oli nimitelty neekeriksi, äitiä askarrutti jo etukäteen tytön kouluun lähtö.
– Puhuin opettajan kanssa ja halusin, että lapsille heti alkuun kerrottaisiin meidän taustat, tai että itsekin voisin tulla kouluun juttelemaan. Ajattelin, että tavallaan positiivisen huomion kautta tuotaisiin lapsille esiin tämä erilaisuus, mutta silloinen opettaja ei nähnyt asiaa samalla tavalla.
Nimittelijästä hyvä kaveri
Kun sitten tyttären oman luokan oppilailta tulivat ensimmäiset neekeriksi-nimittelyt, Maria Jeng otti asian puheeksi nimittelijän perheen kanssa.
– Siinä kävi sitten niin, että tämä poika on nyt tytön parhaita kavereita. Muutenkin tytön luokkalaisten vanhemmat ovat suhtautuneet asiaan hienosti, mutta olisin kuitenkin halunnut, että asioista olisi puhuttu koko koulun tasolla.
Neljännen luokan syksyllä Jengin tytär joutui edelleen haukkumisten kohteeksi. Jotkut oman luokatkin oppilaat jatkoivat nimittelyä. Välitunneilla huudeltiin, että ”mustamälli mene nopeemmin” tai ”afrikkalaiset haisee”.
– Oman luokan opettaja on puuttunut asioihin ja niistä on luokassa keskusteltu, mutta yksi opettaja ei voi kovin paljon. Koko koulun ja koko kaupungin opetuspalveluiden pitää olla hommassa mukana.
Jeng on vähän ihmeissään puheista, joiden mukaan rasismista ei saisi puhua, vaan pitäisi kääntää asioita positiivisiksi.
– Minä kyllä olen sitä mieltä, että rasismi on rikos siinä missä pahoinpitelykin. Ei pahoinpitelyistäkään voi puhua positiiviseen sävyyn.
Kotien asenteet kaipaavat muutosta
Rasisminvastainen viikkokin meni Jengin mukaan taas ohi hyvin vähin äänin.
– Kun olen kysellyt, miten viikko otetaan opetuksessa huomioon, olen saanut vastaukseksi vain, että jokainen opettaja päättää, mitä puhuvat asiasta luokassaan. Minusta se ei oikein riitä. Viime vuonna hommasin Amnestyn ja SPR:n kautta materiaalia oppitunteja varten, ja tyttären luokan opettaja pitikin aiheesta tunnin.
Jeng pitää rasismin kitkemistä niin tärkeänä, että siitä olisi syytä kertoa kaikkien koululaisten perheisiin.
– Kiusaamistapauksissa koulujen vastaus on usein se, että asenteet lähtevät kotoa ja että niihin on vaikea vaikuttaa.
Tyttärensä kohtelun korjaamiseksi Maria Jeng on ottanut yhteyttä kaupungin opetuspalveluiden johtoon ja kirjoittanut asiasta myös paikalliseen lehteen. Tilanteen korjaamiseksi on äidille esitetty myös tyttären siirtämistä toiseen kouluun, mutta äidin mielestä se ei voi olla oikea ratkaisu.
– Tyttären nykyinen koulu kuuluu Unesco-kouluihin, joissa on sitouduttu erityisesti ottamaan huomioon suvaitsevaisuuskasvatukseen ja ihmisoikeuksiin liittyvät asiat. Toivottavasti Unesco-rahoilla saadaan muutakin aikaiseksi kuin lasten tutustumiskäyntejä Petäjäveden vanhaan puukirkkoon.
Yli 20 suomalaista kansalaisjärjestöä, muun muassa Väestöliitto, SPR ja Lastensuojelun Keskusliitto vetosivat YK:n rasisminvastaisena päivänä maaliskuussa, että kaikki aikuiset puuttuisivat lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan rasismiin, syrjintään ja epäasialliseen käytökseen. Vetoomuksen mukaan rasismin torjuminen on yhteinen asia, eikä lasta tai nuorta saa jättää yksin selviytymään.
lehti 