Tekes jakaa yrityksille veroeuroja innovaatiotukina suoraan sekä verohelpotusten kautta tänä ja ensi vuonna vähintään 800 miljoonan euron potin. Osa rahoista menee hukkaan, koska tukea saavat yritykset menestyisivät ilman tukiakin, toteaa VATTin tutkija Elias Einiö tutkimuslaitoksen uudessa artikkelisarjassa
Einiön mukaan Suomi on monella mittarilla yksi maailman innovatiivisimmista maista. Keskeinen tekijä menestyksen taustalla on tutkimukselle ja tuotekehitykselle suotuisa koulutuspolitiikka. Lisäksi innovaatioita edistetään yritystuilla. Oikein jaettuna niillä voi hänen mukaansa myös olla merkittäviä vaikutuksia.
”Suorien tukien pahin kompastuskivi onkin se, että yritykset toteuttaisivat parhaat tuotekehityshankkeensa myös ilman julkista tukea. Julkinen raha ei ole tarpeen kannattavan hankkeen toteutumiselle, eikä kannattava bisnes tarvitse julkista tukea”, kirjoittaa Einiö.
Kannattamattomat hankkeet taas yleensä maksavat enemmän kuin tuottavat.
Ministeriö kannustaa Tekesiä tehottomuuteen
Elias Einiön mukaan tukieurojen hukkaaminen johtuu siitä, että yritysten oma päätösvalta on viime aikoina lisääntynyt Tekesin jakamissa tuissa.
Tekesiä tehottomuuteen kannustavat työ- ja elinkeinoministeriön asettamat tavoitteet.
”Ministeriö esimerkiksi määrittelee tavoitteet sille, kuinka paljon yrityksen liikevaihdon tulisi kasvaa yhtä tukieuroa kohden. Tämä kannustaa Tekesiä jakamaan rahaa menestyjille, joiden liikevaihdon odotetaan kasvavan eniten. Tällä tavalla tukirahat menevät helposti hukkaan, sillä liikevaihtoa eniten kasvattavat panostukset ovat juuri niitä, jotka yritys tekisi tuettakin”, Einiö toteaa.
Elinkeinoelämä muotoilee innovaatiopolitiikkaa
Hänen mukaansa paras tukipolitiikka ei ole sellaista, jota yritykset eniten haluaisivat.
”Viime vuosina yleistynyt innovaatiopolitiikan muotoilu elinkeinoelämän toiveiden mukaiseksi onkin taloustieteellisen tutkimuksen valossa arveluttava suuntaus”.
Esimerkkinä tästä hän pitää strategisen huippuosaamisen keskittymiä (SHOK), joihin Tekes on vuodesta 2009 lähtien suunnannut merkittävän osan suorasta tukibudjetistaan. Einiö ei usko tukipolitiikan yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutuvan niissä, koska mukaan otettavien hankkeiden valinta on vahvasti keskittymän muodostaneiden suuryritysten käsissä.
Johtajat pitävät kilpailijat loitolla
”Yritysjohtajien tehtävänä on maksimoida oman yrityksensä voitot. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että yritystukien varassa toteutetaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, mutta yrityksen kannalta kannattamattomia hankkeita. Juuri siksi tukieurojen jakamista ei voi ulkoistaa yritysjohtajille”.
Erityisen huolestuttavana SHOK:eissa Einiö pitää sitä, että ne ovat omiaan ylläpitämään olemassa olevia teollisuusrakenteita.
”SHOK:eja johtavilla yritysjohtajilla ei ole esimerkiksi kannustinta ottaa tukiohjelmaan mukaan kilpailevaa yritystä, joka uhkaa niiden markkina-asemaa”.
uutiskirje 
