Hyvinvoinnin rahoituksesta ja ehdoista pitäisi puhua enemmän. Näin toteaa politiikan tutkija Elina Aaltio. Häneltä ilmestyi tiistaina osana Vasemmistofoorumin tutkimushanketta kirja Hyvinvoinnin uusi järjestys (Gaudeamus 2013).
Aaltion mukaan Suomessa markkinamekanismien ujuttaminen julkiseen palveluntuotantoon onnistui erottamalla palvelutuotanto ja palveluiden järjestämisvastuu toisistaan.
– Tätä tutkin enemmän väitöskirjatyössäni. Jäljet näyttävät johtavan valtionvarainministeriöön. 1980-luvulla Suomeen ryhdyttiin puuhaamaan palvelujärjestelmän markkinalogiikkaa. OECD:n julkisen sektorin tulosjohtamisen oppaita ryhdyttiin järjestelmällisesti kääntämään suomeksi.
– Markkinalogiikka on saanut hegemonisen aseman Suomessa pikkuhiljaa.
Tulosohjaus asiakastyöhön
Aaltion mukaan markkinalogiikka on johtanut palvelujärjestelmän lohkoutumiseen.
– Monien palveluiden järjestäjillä on liian kapeat käsitykset hyvinvoinnista. Työllisyyspalveluissa ollaan kiinnostuneita vain siitä, oletko palkkatyössä. Tämä ei auta sellaista ihmistä, jolle on kasautunut erilaisia ja useita ongelmia.
– Yksittäisillä työntekijöillä voi olla kyllä ymmärrystä, mutta tulosohjaus voi pakottaa tekemään työtä epätarkoituksenmukaisesti. Työolosuhteet eivät tällä hetkellä mahdollista työntekijöille resurssiensa käyttämistä paremmin.
– Kehysten määrittely, tilastointi, suoritteet, palveluiden tuotteistaminen ja mittaaminen, tulosohjausajattelu on siirtynyt suoraan asiakastyöhön.
– Palvelut ovat pilkottuja suoritteita, jotka työntekijä suorittaa eikä aikaa jää luovaan työskentelyyn. Asiakas saa suoritteita ja inhimillinen vuorovaikutus jää vähemmälle.
Työ takaisin konsulteilta
Muualla on ryhdytty tekemään muutoksia.
– Ruotsissa ja Norjassa on ryhdytty toteuttamaan samantyyppisiä hankkeita kuin Newcastlessa, jota käytän esimerkkinä kirjassani. Kaupungit ovat ryhtyneet yhdessä ammattiliittojen kanssa kannustamaan kaupungin toimijoita ottamaan takaisin sitä kehittämistyötä, jota on markkinoistumisen myötä ulkoistettu konsulteille.
Uudenlaisen, neuvotteluun ja toimijoiden väliseen dialogiin perustuvan palvelujärjestelmän lisäksi suuri teema Aaltion kirjan taustalla on talouspolitiikan ja sosiaalipolitiikan välisen suhteen tarkastelu.
– Ihmiset toimivat hyvässä uskossa, mutteivät rohkene etsiä vaihtoehtoja. Tarvitaan kriittistä näkemystä ja emansipoitumista. Vallitseva talouspolitiikka tulee voida kyseenalaistaa. Voiko sosiaalipoliitikko ottaa talouspolitiikan haltuun? kysyy Aaltio.
– Mantra siitä, että pitäisi puhua vähemmän taloudesta ja enemmän sosiaalisista arvoista on huono. Minusta meidän pitäisi puhua enemmän taloudesta. Siinä missä talouspoliitikot ovat nostaneet itsensä jalustalle ja katsovat että heillä on paljon sanottavaa sosiaalipolitiikasta, voisivat sosiaalipoliitikot tehdä samoin.
Enemmän Elina Aaltion ajatuksia perjantaina 26. huhtikuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.