Suomalaisten humalajuomisen yleistyminen viime vuosikymmeninä on perustunut pitkälti siihen, että uudet sukupolvet ovat juoneet edeltäjiään säännöllisemmin ja rankemmin. Erityisesti naisten humalajuominen on yleistynyt sukupolvesta toiseen, mutta myös miehillä eri ikäluokkien juominen eroaa selvästi toisistaan.
Suomalaisten juomatapojen ja -kulttuurin muutosta vuosina 1968–2008 on tutkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Janne Härkönen, jonka väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopistossa.
Härkösen mukaan eri ikäluokkien humalajuomisessa oli suuria eroja. Humalajuominen on yleistynyt sukupolvesta toiseen. Naisilla se yleistyi 1960-luvulla syntyneisiin saakka, jonka jälkeen syntyneillä humalakulutus on hieman vähentynyt.
Miesten humalajuominen kasvoi myös 1960-luvulla syntyneisiin saakka, eikä ole sen jälkeen enää vähentynyt.
Humalajuominen opitaan ikätovereilta ja oma juominen suhteutetaan ikätovereiden juomiseen. Mitä useammin ja rajummin toiset juovat, sen sallitumpaa normatiivisella tasolla on myös oma juominen: sukupolvet oppivat humaltumaan yhdessä.
Sallivampaa kuin koskaan
Vain pieniä määriä alkoholia nauttivat ovat selvästi yleisimmin korkeassa ammattiasemassa työskenteleviä henkilöitä. Työntekijä-asemassa olevat ovat juoneet muita useammin alkoholia suuria määriä kerralla. Ero on vain kasvanut etenkin 2000-luvulla.
Tutkimuksen mukaan suhtautuminen alkoholin kohtuukäyttöön ja humaltumiseen on muuttunut sallivammaksi kuin koskaan aiemmin.
Väestön alkoholipoliittiset mielipiteet osoittavat kuitenkin, että nykyistä alkoholipolitiikkaa halutaan ylläpitää tai jopa tiukentaa. Alkoholipolitiikan väljentämistä kannatettiin laajamittaisesti viimeksi 1990-luvun alkupuoliskolla, mutta mielipiteet ovat kiristyneet tasaisesti 1990-luvun lopulta saakka. Erityisesti alkoholipolitiikan suuret liberalisoinnit vuosina 1969, 1995 ja 2004 herättivät suurta huolta väestössä.
uutiskirje 
