Neljä paikallista Jussia eli Cesaria (ohjaus, leikkaus, musiikki, miespääosa) voittaneessa ranskalaisjännärissä Ei sanaakaan (2006) meno yltyy aika tolkuttomaksi. Guillaume Canet’n ohjaama trilleri on läpinäkyvästi tehtailtu menestystuotteeksi. Ranskalaisittain asialla on nimekäs jengi kultasormituottaja Luc Bessonista lähtien.
Tärkeissä sivurooleissa nähdään tähtinimiä kuten Kristin Scott Thomas, Nathalie Baye ja veteraani Jean Rochefrot. Viime mainittu esittää hevosurheilumogulia, jonka ratsastajapoika (ohjaaja Canet) aikaansaa tallin suojissa ja vähän muuallakin ikävää jälkeä. Tapahtunutta siivoillaan joukolla ja kovin ottein.
Juonikuvio on kuin Agatha Christie -tyyppisen murhapalapelin ylikierroksilla käyvä modernisointi. Mukaan on lastattu hengästyttävä satsi synkkiä salaisuuksia, virkamieskorruptiota, seksuaalisia perversioita, komean naisparin lesbosuhde, annos betonilähiön elämää ja käyntejä terveyskeskuksessa.
Ja miksei käytäisi, kun päähenkilötohtori (Francois Cluzet) on mukava lastenlääkäri. Häntä kohtaa alussa raskas menetys, ja siitä koko soppa. Sen puitteissa syytöntä miestä juoksutetaan paljon hurjemmin kuin Takaa-ajetussa (1993) tai Vaarallisessa romanssissa (1959).
Komeasti yliampuva vauhtijännäri pohjautuu Harlan Cobenin romaaniin, josta kirjailija on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä ohjaajan kanssa.
Ei sanaakaan. TV2 lauantaina klo 23.30
uutiskirje 
