Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne arvioi keskiviikkona blogissaan hallituksen sote-mallia, joka saapui viikko sitten väliaikapisteelle. Eduskunnan hallintovaliokunnassa kuntarakennelakia käsittelevä Kalliorinne uskoo, että hänen huhtikuussa esittämänsä malli voi edelleen edetä. Siinä vahvat peruskunnat muodostettaisiin maan kasvukeskuksiin, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen toteutettaisiin maakunnallisina ratkaisuina Ruotsin tapaan.
Kalliorinne kirjoittaa blogissaan, että vasemmistoliitolle on tärkeää vain ja ainoastaan kuntalaisten palvelut.
”Emme takerru kuntarajoihin, puolusta kunnanjohtajien virkoja tai turvaa kuntapäättäjien asemia. Erityisesti perusterveydenhuollon (=terveyskeskusten) kriisi on saatava haltuun, sillä asiakkaina ovat yhteiskunnan pienituloisimmat; työttömät, lapsiperheet ja eläkeläiset.”
”Kalliorinteen kuntamalli” voi hänen mukaansa toteutua, jos jatkovalmistelussa toimitaan seuraavasti:
”Vahvat kehyskunnat” estettävä
”Lainsäädännössä täytyy ehdottomasti estää ns. kehyskuntien mahdollisuus muodostaa uusia yli 20 000 asukkaan ”vahvoja kehyskuntia”, jotka saisivat oikeuden itsenäisesti järjestää sote-palveluita. Kuntarakennelain kuntakriteerit ovat tässä keskeinen kehyskuntien älyttömyyksiä estävä tekijä.”
Työssäkäyntialueen kunnat samaan sote-alueeseen
”Kaikki kasvukeskusten työssäkäyntialueen kunnat on ehdottomasti saatava mukaan samaan sote-alueeseen. Suurten kasvukeskusten vastuukuntien ympärille muodostettavat uudet sote-alueet edistävät kasvukeskusten kuntarakenteen kehittymistä kohti yhtenäisiä koko työssäkäyntialueen kokoisia kuntia. Tämä on kuntauudistuksen tärkein tavoite ja uudet sote-alueet tukevat tavoitetta.”
Kuntayhtymiä haja-asutusseudulle
”Haja-asutusseudulle pitää olla mahdollista muodostaa kuntayhtymiä, koska vahvaa vastuukuntaa ei ole eikä kuntaliitoksillakaan ole mahdollista sellaista saavuttaa. Kuntayhtymät pitää samalla demokratisoida ja yhden kunnan mahdollisuus estää koko kuntayhtymän järkevä toiminta on estettävä (vrt. Kainuun maakuntamalli/Puolanka).”
Terveydenhuollon rahoitus yksikanavaiseksi
”Rahoitus pitää saada yksikanavaiseksi. Yksityisen terveydenhuollon Kela korvaukset (150 miljoonaa/vuosi) joutavat historian roskakoriin ja työterveysjärjestelmän osittainen verorahoitus on uudistettava. Työterveyshuollon ja yksityissektorin asiakkaina on kolme miljoonaa kansalaista, joten on vastuutonta jättää se kokonaan sote-uudistuksen ulkopuolelle.”
Ulkoistamiselle stoppi
”Palvelujen ulkoistamiselle pitää saada stoppi nyt muodostettavien entistä vahvempien kuntatoimijoiden kautta. Yksityisten monikansallisten ketjujen toimintaa hintojen polkemisessa ja markkinoiden valtaamisessa ei saa jättää ilman kriittistä arviointia. Hankintaosaamisen kehittämistä tarvitaan kunnissa, jotta palvelujen laadulle ja yhteiskuntavastuulle (mm. verosuunnittelu) tulee nykyistä vaikuttavammat kriteerit.”
Kalliorinne uskoo, että näillä keinoin saataisiin ainakin osa hänen kuntamallinsa periaatteista toteutumaan. Lopputuloksena olisi hänen mukaansa vahvoja koko kasvukeskuksen kokoisia palvelualueita ja haja-asutuksen huomioivia uuden ajan kuntayhtymiä. Lisäksi kitkettäisiin yksityinen terveysbisnestoiminta pois ja yksinkertaistettaisiin rahoitusmalleja.
Mistä päätettiin pienille kunnille?
Risto Kalliorinne analysoi myös viime viikon sote-linjauksen vaikutuksia eri kokoisiin kuntiin.
Alle 20 000 asukkaan kuntien kohdalla hän pitää julkisen keskustelun suurimpana harhana väitettä, että hallitus vie niiltä oikeuden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen.
”Tosiasia on, että tämä oikeus on viety jo vuonna 2007 kun silloinen hallitus esitteli kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) toimesta lain kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Tässä laissa kuntia velvoitettiin (=pakotettiin) muodostamaan vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita sosiaali- ja terveyspalvelujen hoitamiseksi.”
Kalliorinteen mukaan sote-linjaus ei muuta pienten kuntien asemaa tästä perusterveydenhuollon ja -sosiaalihuollon osalta juuri mitenkään hallinnollisesti. Palveluissa toivottavasti nähdään parannusta.
Keskikokoiset himmelihallintoon
Vaikeimman himmelihallinnon joutuvat Kalliorinteen mukaan muodostamaan keskikokoiset kunnat. Ne saavat itsenäisesti järjestellä omia perustason sosiaali- ja terveyspalveluitaan, mutta joutuvat samalla turvaamaan peruspalvelut pienemmille naapureilleen ja tukeutumaan vaativammissa erityispalveluissa uusiin yli 50 000 asukkaan sote-alueisiin.
Tämän kolmella tasolla tapahtuvan toiminnan koordinoinnista hän odottaa vaativaa. Ongelma helpottuu mikäli pienten naapurikuntien kanssa saataisiin aikaan kuntaliitos ja näin yksi hallinnon taso poistuisi.
Jos keskuskaupunkien ympärillä olevat kehyskunnat alkavat suunnittelemaan vastuukunnan naapuriin uusia yli 20 000 asukkaan kuntia, tilanne puolestaan vaikeutuu. Tämä hajottaisi työssäkäyntialueiden kokoisten sote-alueiden toiminnan. Uhkakuvan voi todennäköisesti estää kuntarakennelakiin kirjoitettavien ”kuntakriteerien” kautta.
Riittävätkö isojen kuntien hartiat?
Yli 50 000 asukkaan suuret kunnat vastaavat oman alueensa sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudesta. Niiden huolena on järjestää omalle alueelleen laadukkaat palvelut tasapuolisesti.
Hallinnollisesti Kalliorinne pitää vastuukuntien asemaa selkeänä, koska palvelujen järjestämisvastuu ja päätöksenteko ovat samassa organisaatiossa.
Häntä kuitenkin huolestuttaa vastuukuntien leveiden hartioiden todellinen kantokyky.
”Jo nykyisin monessa kasvukeskuksessa palvelut ovat pahoin ruuhkautuneet, joten riittävätkö voimat vielä laajemman vastuun kantamiseen?”
lehti 