Väkivaltaa kokenut poliisi kärsii myös psyykkisistä oireista

Poliisien ja vartioiden työssään kohtaama väkivalta uhkaa myös heidän psyykkistä terveyttään. Aiheesta väitöskirjan tehneen Työterveyslaitoksen tutkijan Tuula Leinon mukaan väkivalta voi olla sekä henkistä että fyysistä.

Henkinen väkivalta voi olla solvausta, nimittelyä, kiroilua tai uhkailua. Fyysinen väkivalta on usein tönimistä, potkimista tai huumeneulalla tai aseella uhkaamista.

Leinon tutkimuksessa 44 prosenttia poliiseista kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa vähintään kerran kuukaudessa. Väkivallasta saadut fyysiset vammat johtivat tutkimuksen mukaan psyykkiseen oireiluun joka viidennellä.

Leinon mukaan oireet ovat yksilöllisiä. Pahimmillaan ne voivat olla masennusta tai depressioita. Joillakin on myös ahdistusoireita ja epämääräistä pahaa oloa.

– Saattaa olla ilkeä olo, jota ei aiemmin ole ollut töihin lähtiessä. Oireet liittyvät yleensä siihen, miltä tuntuu lähteä töihin.

Väkivallan kokeneen pitäisi puhua

Leinon mukaan väkivaltatilanteet voivat viedä myös yöunet, kun tapahtumat palautuvat mieleen.

– Väkivallan kokeneelle voi tulla omanarvontunnon laskua. Voi olla, ettei pysty keskittymään omiin työtehtäviinsä samalla tavalla kuin ennen. Tässä on mitattu muutosta.

Leinon tutkimuksessaan käyttämissä mittareissa tietty määrä oireita kertoi psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä. Kun monet asiat summautuvat, hyvinvointi heikkenee eikä työntekijä jaksa enää selviytyä hankalista tilanteista.

Psyykkisistä ongelmista kärsivät Leinon mukaan etenkin nuoret ja kokemattomat poliisit.

– Uraansa aloittelevat poliisit yleensä tykkäävät työstään. Myöhemmin kyynistytään ja ajatellaan helposti, että tämä nyt on tätä.

Leinon mukaan fyysinen väkivalta aiheuttaa enemmän psyykkisiä oireita kuin henkinen.

– Fyysistä väkivaltaa kokenut tietää, että tilanteessa olisi voinut käydä hullumminkin ja se ahdistaa. Mieleen saattaa tulla, olenko oikeassa ammatissa.

Leinon mielestä työntekijän pitäisi pystyä puhumaan jonkun kanssa väkivaltatilanteen jälkeen. Amerikkalaiset tutkimukset kertovat Leinon mukaan poliisikulttuurista, jossa ei tarvitse jutella kenenkään kanssa.

– Pelko kannattaisi tunnustaa. Olisi hyvä, jos kuuntelijana olisi vanhempi kollega, joka on kokenut saman.