Vuoden 2010 YK:n ydinsulkusopimuksen tarkastelukokouksen merkittävimpiä päätöksiä oli aloittaa neuvottelut ydinaseettomasta Lähi-idästä vuonna 2012. Noam Chomsky, yhdysvaltalainen yhteiskuntakriitikko ja maailman siteeratuin elossa oleva ihmistieteilijä, pitää hankkeen toteutumista ratkaisevan tärkeänä ydinaseiden leviämisen estämiseksi ja alueellisen suursodan välttämiseksi.
Vuonna 2011 Suomi valittiin konferenssin isäntämaaksi. Neuvottelujen tunnustelijaksi nimitettiin Suomen ulkoasiainministeriön ulko- ja turvallisuuspolitiikan alivaltiosihteeri Jaakko Laajava.
Israelin atomienergiakomission johtaja Shaul Horev ilmoitti kuitenkin vuoden 2012 syyskuussa, ettei Israel osallistu Helsingin konferenssiin: ”Israelin kanta on, että ydinaseriisunta Lähi-idässä on mahdollista ainoastaan alueen valtioiden välisen rauhan solmimisen ja luottamuksen muodostumisen jälkeen.”
Marraskuussa presidentti Barack Obaman hallinto perui konferenssin viitaten ”kuohuntaan” Lähi-idässä ja ”Iranin jatkuvaan velvoitteidensa uhmaamiseen ydinaseiden leviämisen estämisessä.”
Massiivinen kannatus
Mikäli Yhdysvallat todella haluaisi varmistua Iranin ydinenergiaohjelman rauhanomaisuudesta olisi juuri ”ydinaseettoman alueen perustaminen Lähi-itään ensisijaista”, Chomsky huomauttaa.
Hän jatkaa:
– Hankkeella on massiivinen kansainvälinen kannatus. Sen ensisijaiset edistäjät ovat vuosikymmenten ajan olleet arabivaltiot Egyptin johdolla. Myös Sitoutumattomien maiden liike on antanut vahvan tukensa hankkeelle.
Yhdysvaltain ja Israelin viralliset perustelut neuvottelujen perumiselle osoittautuvatkin epäuskottaviksi kun tarkastellaan yhtäällä Israelin valtion omaa suoriutumista ”rauhan solmimisessa ja luottamuksen muodostamisessa” Lähi-idässä, ja toisaalla Iranin ydinenergiaohjelman ja kansainvälisen oikeuden välistä suhdetta.
YK:n yleiskokous on yli 20 vuoden ajan äänestänyt vuosittain Palestiinan valtion perustamisesta. Joka vuosi koko maailma, mukaan lukien Iran ja Arabiliitto, äänestää kahden valtion ratkaisun puolesta samalla kun Israel, Yhdysvallat ja ajoittain jotkut Yhdysvaltain atolliliittolaisista äänestävät ratkaisua vastaan.
Raamit rauhalle vuonna 2002
Vuonna 2002 Arabiliitto esitti Israelille kattavan rauhanehdotuksen Lähi-idän konfliktin ratkaisemiseksi. Arabiliiton jäsenmaat ja Islamilainen yhteistyöjärjestö, mukaan lukien Iran, sitoutuvat aloitteessa sekä tunnustamaan Israelin että normalisoimaan suhteensa siihen. Vastavuoroisesti Israelilta vaaditaan, että se hyväksyy koko maailman tukeman kahden valtion ratkaisun Israel/Palestiina -konfliktiin. Israel on toistuvasti kieltäytynyt.
Israelin vaatima ennakkoehto alueellisesta ”rauhasta” ja ”luottamuksesta” ei täten kestä lähempää tarkastelua. Entä väite Iranin ”jatkuvasta velvoitteidensa uhmaamisesta ydinaseiden leviämisen estämisessä”?
Iranin ydinaseesta ei todisteita
Vuodesta 2007 lähtien Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö on toistuvasti raportoinut kongressille, ettei Iranilla ole ydinaseohjelmaa. Kansainvälinen atomienergiajärjestö tai Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden esikunta eivät myöskään ole löytäneet todisteita siitä, että Iran pyrkisi kehittämään ydinasetta. Iranilla on YK:n ydinsulkusopimuksen takaama oikeus väkevöittää uraania kansainvälisen ydinainevalvonnan alaisuudessa.
Eric Hooglund, Lundin yliopiston Iranin tutkimuksen professori, kirjoittaa, että ”Yhdysvaltain ja Israelin julkisuudessa kohdistama huomio Iranin kuviteltuun ydinaseohjelmaan kätkee Washingtonin todellisen ulkopoliittisen päämäärän: Iranin hallituksen kaatamisen.”
Hysterian lietsominen Iranin tekaistusta ”uhasta” kääntää myös huomion toisaalle siitä ilmeisestä johtopäätöksestä, että ainoa varteenotettava este ydinaseettomalle Lähi-idälle on Israelin mittava ydinasearsenaali.
Hyökkäyksen uhka kasvaa
Chomsky on huolissaan Helsingin konferenssin epäonnistumisen seurauksista:
– Yhdysvaltain tai Israelin Iraniin kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen uhka kasvaa. Hyökkäyksen seuraukset eivät ole ennakoitavissa, mutta parhaimmassakin tapauksessa ne ovat äärimmäisen vakavat.
Chomsky korostaa, että suurin ongelma on saada Yhdysvallat osallistumaan neuvotteluihin ja ottamaan hanke vakavasti.
– EU-valtioiden harjoittama koordinoitu painostus voisi vaikuttaa Yhdysvaltain kantaan. Tässä Suomella voisi konferenssin isäntämaana olla tärkeä rooli, hän toteaa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
lehti 