Kansanedustajan kesään kuuluu olennaisena osana kiertäminen erilaisissa kesätapahtumissa. Näissä kotiseututapahtumissa on mahdollisuus tavata ihmisiä ja kuunnella heidän näkemyksiään ja toiveitaan eduskuntatyölle.
Jokaiselle kansanedustajalle tekee hyvää jalkautua kansan pariin saamaan palautetta työstään. Ei riitä, että ilmestyy Arkadianmäeltä neljän vuoden välein toreille jakamaan mainoslehtisiään, vaan on syytä olla jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa tavallisten ihmisten parissa. Näin pysyy jalat maan pinnalla eikä kihahda valta ja asema hattuun.
Kilpailutuksen tulos ei ole peruste hoitopaikan vaihtoon.
Usein näissä tapahtumissa nousevat esille ikäihmisten asiat. Puhutaan eläkkeistä ja palveluista. Pienimmillä eläkkeillä ei tule toimeen ja liian usein vanhuspalveluissa on puutteita. Onkin tärkeää nähdä ongelmista polttavimmat, sillä pelkkä ”eläkeläisten asialla oleminen” ei riitä, koska eri eläkeläisillä on ihan erilaiset ongelmat.
Suuret tuloerot ovat todellisuutta ikäihmisten keskuudessa. Samalla kun toinen etsiskelee alehintaisia elintarvikkeita lähisiwastaan, toinen pakkailee golfvarusteitaan ja odottelee Espanjan lentonsa lähtöä. Maksukyky vaikuttaa myös palveluihin, sillä pienituloinen on eniten riippuvainen kuntapalveluista, koska ei ole mahdollisuutta turvautua yksityisen sektorin palveluihin.
Tänä kesänä odotin, että erityisesti heinäkuun alusta voimaan astunut historiallinen eli ensimmäinen vanhuspalvelulaki olisi keskustelujen kohteena. Näyttää kuitenkin siltä, että viime talvena kiivaan poliittisen väännön kohteena ollut laki ei enää voimaan tullessaan herätä suuria intohimoja. Yllättävän moni ei edes tiedä, että vanhuspalvelulaki on nyt voimassa. Myös lain sisältö on jäänyt epäselväksi.
Vanhuspalvelulaki koskee sekä kunnan että yksityisten järjestämiä palveluja. Vanhusneuvostoista tulee lakisääteisiä ja niiden asema vahvistuu merkittävästi. Laki edellyttää, että vanhusneuvosto otetaan mukaan kaikkien ikääntyneitä koskevien asioiden valmisteluun.
Pitkäaikaishoidon yksiselitteinen lähtökohta on kotihoito. Se edellyttää kotihoidon voimavarojen lisäämistä. Keskeiseksi palvelumuodoksi tulee omaishoidon tuki. Kotihoidon ensisijaisuuden lisäksi huolehditaan myös laitospaikkojen riittävyydestä. Iäkästä henkilöä ei saa pakottaa vaihtamaan hoitopaikkaansa. Esimerkiksi kilpailutuksen tulos ei ole peruste hoitopaikan vaihtoon!
Lailla luodaan ikääntyneelle henkilölle ja hänen läheisilleen aivan uudenlaiset edellytykset vaikuttaa siihen, millaisia palveluja hänelle kunnan toimesta tarjotaan.
Vanhuspalvelulaki ei automaattisesti laita kunnan vanhustenhuoltoa kuntoon. Se tehtävä kuuluu jatkossakin kunnalle ja sen päättäjille ja henkilöstölle.
On syytä kysyä kuntien vastuuvirkamiehiltä, mihin toimiin he ovat jo ryhtyneet tai aikovat ryhtyä, että lain tarkoitus ja yksityiskohtaisemmat velvoitteet voivat toteutua?
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.
uutiskirje 
