Vuonna 1910 kalifornialaiset öljykaupoilla rikastuneet ja protestanttisuuden rappiosta huolestuneet Stewardin veljekset perustivat sponsoriohjelman, jossa jaettiin ilmaiseksi The Fundamentals -nimistä pamflettisarjaa uskonnollisille toimijoille ympäri maailmaa.
Fundamentalismin käsitettä käytettiin tuolloin ensimmäisen kerran. Paradoksaalisesti uskonnollinen fundamentalismi kehittyi aluksi juuri Yhdysvalloissa, jossa valtio ja kirkko on tiukasti erotettu.
Akateemikko Malise Ruthven osoittaa selkeässä johdatuksessaan fundamentalismiin, että paradoksia ei ole: kirkon ja valtion erillisyys kannustaa uskonnollisiin innovaatioihin. Kun kirkollinen monopoli puuttuu, uskonnollinen moninaisuus äärimmäisyyksineen kukoistaa helpommin.
Fundamentalismit ovat dynaamisia liikkeitä.
Fundamentalismi on mahdollinen vasta tilanteessa, jossa yhtä itsestäänselvyyttä asioista ei enää ole. Se on reaktio maailman monimielisyyteen ja epäselvyyteen ja keppihevonen, jolla poliittiset konfliktit voidaan nostaa metafyysiselle tasolle.
Kirja lähestyy fundamentalismia ensisijaisesti uskonnollisena ilmiönä, mutta osoittaa sen poliittiset kytkökset nationalismiin, seksismiin ja rasismiin.
Suurin osa esimerkiksi islamistiaktivisteista ei ole teologeja, vaan heillä on nykytieteellinen koulutus. Osama bin Laden opiskeli taloutta ja rakennustekniikkaa, Mohammed Atta työskenteli arkkitehtina.
Fundamentalistit yhdistelevät uskontoa sujuvasti tieteeseen ja poliittisiin tarpeisiin eikä heitä välttämättä haittaa, jos poliittiset tarpeet ajavat uskonnollisen perinteen yli.
Ruthven huomauttaa, että fundamentalismi ei ole sama asia kuin traditionalismi tai konservatismi.
Fundamentalisteja toki yhdistää jokseenkin totalitaarinen näkemys jumalan johtamasta maailmasta, naisten kontrollointi ja hierarkkisuus, mutta he pyrkivät aktiivisesti luomaan tällaisia rakenteita.
Esimerkiksi katolisessa kirkossa toimitaan uskontokunnan alkuajoista kertyneiden rituaalien ja ajatusten mukaan: kyse on säilyttämisestä. Fundamentalistit taas vetoavat perinteen sijaan pyhien tekstien auktoriteettiin ja luovat uutta lukemalla tekstejä luovasti ja valikoivasti.
Ruthven lopettaa latteaan ennustukseen, että teknologia hankaloittaa fundamentalismia lisäämällä moninaisuutta ja valinnanvapautta. Eikö fundamentalismi kuitenkin syntynyt juuri näistä ja lisäksi oppinut hyödyntämään teknologiaa?
Malise Ruthven: Fundamentalismi. Suomennos Sanni Rautala. Into 2013. 213 sivua.
uutiskirje 
