Pääministeri Jyrki Kataisen johtama hallitus joutuu valmistelemaan budjettiesitystä ensi vuodelle vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Suomen talous on taantumassa ja työttömyysongelma pahenemassa. Vaikka ero 1990-luvun lamavuosien työttömyyslukuihin on suuri, noin 200 000 henkilöä, nykytilannetta ei tulisi vähätellä.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreiden tilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 300 000 työtöntä, joista joka neljäs on ollut vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä. Mitä pidemmäksi taantuma pitkittyy, sitä pahemmaksi pitkäaikaistyöttömyys eri maista saatujen kokemusten perusteella kehittyy.
Tällaisista näkymistä huolimatta hallituspuolueet eivät ainakaan eri ministerien käyttämien puheenvuorojen perusteella ole yhtä mieltä työttömyyden kasvun hillitsemisen välttämättömyydestä. Esimerkiksi elinkeinoministeri Vapaavuoren mukaan Suomessa tarvitaan rakenteellisia uudistuksia eikä elvytystä.
Myös elvytyspolitiikan puolustajat ovat varsin vähään tyytyväisiä.
Suomen tämänhetkistä talouspoliittista ilmapiiriä kuvaa se, että myös elvytyspolitiikan puolustajat ovat varsin vähään tyytyväisiä: vasemmistopuolueiden ministereiden ehdotuksista lisätä satsauksia esimerkiksi rakentamiseen, koulujen korjaamiseen, liikenteeseen ja työllisyysmäärärahoihin ei kerry kovin suurta summaa. Esimerkiksi 200 miljoonaa euroa on 0,1 prosenttia kokonaistuotannon arvosta. Sillä ei saada ihmeitä aikaan.
Elvytysvaraa olisikin enemmän kuin näistä ehdotuksista voisi päätellä – ja työttömyyslukujen valossa myös elvytystarvetta.
”Huolehtikaa työttömyydestä, niin budjetti huolehtii itse itsestään”, neuvoi John Maynard Keynes 1930-luvun laman aikana silloisia päätöksentekijöitä. Keynesin mielestä hallitusten on suurtyöttömyyden uhatessa hyvin hankalaa satsata liikaa rahaa työllisyyttä parantaviin kohteisiin. Työttömyyden kasvua hillitsevä elvytyspolitiikka ei voi pohjimmiltaan olla haitallista valtiontaloudenkaan kannalta.
Nykyisessä taloustilanteessa kysymys ei ole siitä, onko meillä elvytysvaraa, vaan siitä, onko meillä varaa olla elvyttämättä.
Suomen talouspolitiikan historian yksi pahimmista virheistä tehtiin, kun 1990-luvun lamavuosina työttömyys päästettiin kehittymään sitkeäksi pitkäaikaistyöttömyyden hallitsemaksi joukkotyöttömyydeksi.
Vaikka Suomea ei uhkaakaan 1990-luvun katastrofin toistuminen, siitä saaduilla opetuksilla on käyttöä lähitulevaisuudessa. Elokuun lopun budjettiriihi olisi erinomainen paikka niiden huomioon ottamiseen.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
