Joutilas luokka osa 12
Kesällä 2008 SDP keräsi Unelma todeksi -kampanjalla kunnallisvaaliohjelmaansa aineistoa siitä, mistä ihmiset unelmoivat.
Monen unelmat keinottelukapitalismista romahtivat 15. syyskuuta 2008, kun yhdysvaltalainen 1850 perustettu investointipankki Lehman Brothers hakeutui yrityssaneeraukseen. Sillä oli velkaa 768 miljardia dollaria ja varoja 130 miljardia dollaria vähemmän. Samanlainen varallisuuden laskeva käyrä odotti lukuisia koteja niin USA:ssa kuin muuallakin.
Samaan aikaan puheenjohtajuutensa alkumetreillä Jutta Urpilainen linjasi, että SDP:n suunta tulisi olemaan kohti keskustaa. Tuolloin arvailtiin, tarkoittiko Urpilainen sitä, että suurin osa meistä suomalaisista olisi siirtymässä tai jo siirtynyt auvoiseen keskiluokkaan.
Tuoreimpien luokkatutkimusten mukaan keskiluokkaistumiseen tiukasti kytkeytynyt urakehityksen ja sosiaalisen kohoamisen malli näyttäisi olevan lopussa.
Sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt, varallisuus ja tuloerot ovat kasvaneet. Voidaan puhua jo köyhyyden ja huono-osaisuuden periytymisestä.
Sosiaaliset- ja varallisuuserot, sekä sukupuoleen, ikäpolviin ja alueellisiin eroihin liittyvät kysymykset nostavat yhä kärjekkäämmin päätään, vaikka valtamediassa esiintyviä isokenkäisiä hymyilyttääkin kaiken aikaa, kuten heidän asianajajinaan toimivia seurapiiritoimittajia ja muita rahamaailman talutusnuorassa kulkevia livreepukuisia lakeijoita.
Mitä isot edellä, sitä ei välttämättä pienet pysty tekemään perässä, eli vaihtamaan yhteiskunnallista asemaansa ns. käden käänteessä. Työväenluokan ja alemman keskiluokan piirissä ei perheenpää ole voinut edes unelmoida joutilaisuudesta.
Veblenin mukaan keskiluokkainen vaimo jatkoi vielä 1900-luvun alussa välillistä joutilaisuutta kotitalouden ja sen isännän, eli aviomiehensä hyvän nimen ylläpitämiseksi:
”Mitenkään epätavallista ei ole nähdä miehen paneutuvan työhönsä mitä uutterimmin, jotta hänen vaimonsa voisi asianmukaisessa muodossa luovuttaa hänelle aikakauden terveen järjen edellyttämän määrän välillistä joutilaisuutta.”
Tämä keskiluokkaisen vaimon joutilaisuus ei kuitenkaan ollut pelkkää toimettomuuden tai laiskuuden ilmausta. Se toteutui jonkinlaisen työn, kotivelvollisuuksien tai sosiaalisten kohteliaisuuskäytäntöjen muodossa:
”Se huomio, jonka vaimo kohdistaa kodinhoitoon, eritoten sen somistukseen ja puhdistukseen, tuottaa tuloksia, joita keskiluokkaisille tavoille koulitut miehet pitävät miellyttävinä.”
Keskiluokkaisen kodin pitää olla ennen kaikkea esittelykelpoinen, koska jokaisen kodin varustetaso tunnetaan riittävän hyvin paikkakunnan juorujen perusteella.
Uuttera ponnistelu ja runsas rahankäyttö edistävät joutilasluokalle ominaisten tapojen siedettävää hallintaa myös keskiluokan keskuudessa.
Toisaalta uurastavalle luokalle tyypillisesti lankeavat työt ovat keskiluokankin silmissä alhaisia, kuten käsityöt tai muu tuottava työ, kuten halpa-arvoiset palvelustyöt:
”Kuitenkin hyvin korkea-arvoisen henkilön palveluksessa suoritetusta halvasta palvelustyöstä saattaa tulla erittäin kunniakas tehtävä. Esimerkkeinä mainittakoon kuningattaren kamarineito ja hovipalvelijatar tai kuninkaan talli- ja koiramestari.”
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
uutiskirje 
