Paavo Haavikko piti Pentti Haanpäätä yhtenä Suomen suurimmista kirjailijoista. Uppouduttuaan perusteellisesti Haanpään maailmaan tietokirjailija Matti Salminen on samaa mieltä.
– Haanpää on yksinkertaisesti niin älyttömän hyvä suomen kielen taitaja, etten toista tiedä.
Kirjailijan tarina ei kuitenkaan auennut yhtä helposti kuin hänen tekstinsä.
Haanpään sodanjälkeisestä elämästä ei ennen tätä kirjaa tiedetty mitään.
Pentti Haanpään jäämistö, joka sisälsi sekä henkilökohtaista että kirjallista materiaalia, hajosi heti kirjailijan kuoleman jälkeen moneen osaan. Muun muassa tämä on vaikeuttanut kattavan elämäkerran laatimista.
Elämäkerta Pentti Haanpään tarina (Into 2013) olikin Salmisen mukaan ”erittäin kova työ”.
Hän penkoi arkistoja, luki mikrofilmejä ja vietti aikaa Haanpään kotiseudulla Piippolassa, jossa toimii Pentti Haanpään Museo. Vuosia kestänyt taustatutkimus tuotti hedelmää: elämäkerta sisältää runsaasti uutta tietoa kirjailijasta.
Esimerkiksi Haanpään sodanjälkeisestä elämästä ei ennen tätä kirjaa tiedetty mitään. Piippolasta löydetyistä päiväkirjoista selvisi, mitä Haanpää teki neljä vuotta.
– Hän ryyppäsi.
Piippolasta löytyi myös aiemmin kirjassa julkaisematon novelli Herra tohtori, kirkko ja Porvarin jäniskoira. Sekin on nyt päässyt kansien väliin, kun Into julkaisi yhtäaikaa elämäkerran kanssa kokoelman Haanpään novelleja (Ilmeitä isänmaan kasvoilla, toim. Matti Salminen).
Ei mikään erakko
Matti Salminen kertoo halunneensa kirjoittaa Haanpäästä henkilönä, ei vain kirjallisen tuotannon kautta. Niinpä Salminen laittoi Haanpään tuotannon ja elämänvaiheet rinnakkain. Niistä muodostui ”Haanpään todellisuus” ja hänen elämänsä kokonainen tarina.
Salmisen löytämät uudet lähdeaineistot Haanpään suvusta ja hänen henkilösuhteistaan luovat miehestä aivan uudenlaisen kuvan. Uudet kirjelöydöt puolestaan kertovat kirjailijan loppuvuosien kiihkeän rakkaustarinan.
Yliromanttinen käsitys köyhästä, syrjäseudun erakosta ei Salmisen mielestä ole totta. Haanpää oli suuri ajattelija, mutta ei erakko eikä yksinäinen.
– Uhma pitää paikkansa, yksinäisyys on potaskaa, sanoo Salminen viitaten Erno Paasilinnan essee-kokoelmaan Yksinäisyys ja uhma.
– Vuosikymmenet on puhuttu Haanpään olleen kustannussaarrossa. Hän kuitenkin julkaisi valtavan määrän lehtinovelleja. Löysin niitä kaiken kaikkiaan 305 kappaletta eikä siinäkään ole kaikki. Kustannuspaitsion ajalta niitä taisi olla 44.
Salminen selvitti muun muassa lehtien vuosikertoja lukemalla Haanpään novellien ensimmäiset ilmestymisajat ja -paikat.
Niistä laatimansa luettelon hän haluaa nostaa esiin yhtenä elämäkerran keskeisenä ansiona.
– Halusin tuoda esiin myös Haanpään monipuolisuuden. Hän oli äärimmäisen laaja-alainen, kirjoitti vaikka mistä.
– Laman kuvaajana hänen vertaistaan ei löydy.
Humaani vasemmistolainen
Kirjailijan poliittisuutta Salminen kuvaa näin:
– Haanpää katsoi ympärilleen mitä maassa tapahtuu ja kirjoitti siitä. Hänellä oli myös kotona erittäin hyvä tietolähde, isänsä Mikko Haanpää.
Mikko oli tiedostava mies, joka kirjoitti satoja yhteiskunnallisia lehtijuttuja ja toimi neljässä eri puolueessa, aina omantuntonsa mukaan.
Pentti Haanpäällä puolestaan oli ”avara, humaani, vasemmistolainen maailmankatsomus”, mutta mikään poliitikko tämä ei Salmisen mukaan ollut.
Aikaisempi Haanpää-tutkimus on Salmisen mielestä ollut poliittisesti tarkoitushakuista. Hänen tuotantonsa julkaisemista yritettiin estää hänen elinaikanaan ja vielä hänen kuoltuaankin.
30 vuotta kestäneen kirjailijanuransa aikana Haanpää (1905–1955) kirjoitti kymmenen romaania ja noin 350 novellia.
Pentti Haanpää hukkui kalastusreissulla syyskuussa 1955. Reissu oli kostea, kuten kirjailijan elämäntavat muutenkin.
Haanpään 30-luvun kuvat -näyttely Antikvariaatti Sofiassa Helsingissä 13.9. saakka.
Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereella lauantaina 24. elokuuta Haanpäästä keskustelevat Matti Salminen ja Hannu Taanila.
uutiskirje 
