Olin kuluvalla viikolla Suomen Attacin järjestämässä keskustelutilaisuudessa kuuntelemassa viisaampiani. Aihe oli erinomaisen hyvä ja tärkeä, nimittäin hallintarekisterin todennäköinen laajentaminen eli pörssiomistusten salaaminen Suomessa.
Tentattavana olivat edustajat Finanssialan keskusliitosta ja valtiovarainministeriöstä. Paitsi että itse hanketta on kritisoitu korruption ja veronkierron helpottamisesta, on sen valmistelua kritisoitu avoimuuden ja läpinäkyvyyden puutteesta.
Tilaisuudessa kuultiinkin tuskastuneita kysymyksiä, eikö hankkeelle todella ole tehtävissä mitään? Miksi voimakaskin kritiikki jätetään huomiotta? Miksi hanke etenee, vaikka politiikan kentälläkin sitä puolustavat vain kokoomus ja RKP?
Vaan eipä huolta. Valmistelussa oli kuulemma pyritty ottamaan huomioon ”erilaisia toimijoita”. Valmistelijat myös pyrkivät kuuntelemaan kansalaisyhteiskuntaa herkällä korvalla.
Olkoonkin, että valmisteluryhmästä puuttuivat muun muassa poliisi ja syyttäjä. Olkoonkin, että esimerkiksi tutkivat journalistit – käytännön finanssivalvojat – pääsivät sanomaan mielipiteensä vasta valmiista paperista. Olkoonkin, ettei sitä mitä ilmeisimmin otettu mitenkään huomioon.
Ennen kansalaisyhteiskunnan kuulemista olisi varmaankin kannattanut puhdistaa korvat. Kritiikin voimakkuus tuli valmistelijoille kuulemma yllätyksenä. Niin kai, voisihan sanahirviön ”arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistus” kuvitella karkottavan tehokkaasti myös potentiaaliset kriitikot.
Tarkoitushakuisuuden uumoilu on tietenkin silkkaa ilkeilyä. Uudistusta ajamaan ryhtyneet eivät varmasti vain silkkaa ymmärtämättömyyttään osanneet koota tarpeeksi monipuolista ryhmää tai arvioida hallintarekisteröinnin laajentamisen vaikutuksia.
Onneksi tämä on vielä mahdollista korjata. Kun nyt kritiikkiä on tullut jotakuinkin kaikilta mahdollisilta kansalaisyhteiskunnan kolkilta, paitsi suursijoittajilta ja poliittiselta oikeistolta, se varmasti ilman muuta huomioidaan.
Voi tietysti käydä niin ikävästi, ettei ehditä päättää mitään, ennen kuin EU:sta tulee valmis linjaus, johon vedota. Ja se linjaus tulee olemaan omistusten nykytasoista julkisuutta kaventava. Olisi perin ikävää, jos Euroopassa harvinaisen läpinäkyvä – joskaan ei läheskään täydellinen – mallimme pörssiomistusten julkisuudelle tuhottaisiin, kun sitä voitaisiin päinvastoin markkinoida muillekin.
Nämä ovat tietysti vain puhtaita arvauksia, sillä asiasta vastaavat poliitikot ovat olleet kovin vaitonaisia lain etenemisestä ja Suomen tavoitteista omistusten julkisuuden suhteen. Toivoa sopii, ettei taas edetä sillä perinteisellä.
Eli, että kansalle kerrotaan vasta valmiit päätökset. Aina on nimittäin olemassa se riski, että kansa olisi lakeja valmistelevien kanssa eri mieltä niiden sisällöstä. Työtä teettäisi ja kalliiksi tulisi sellainen puljaus.
uutiskirje 
