Elokuvan Biutiful (2010) nimi saa luontevan selityksen, kun isä neuvoo tytärtään koulutehtävissä. Asia koskee englannin sanaa beautiful, kaunis. Päähenkilö (Javier Bardem) on pikkurikollinen ja kahden lapsen yksinhuoltaja, alkoholistiäiti on todettu tehtävään tunne-elämältään sopimattomaksi. Suhteet osapuolten kesken ovat silti läheiset.
Miljöö on sellainen, että siitä syntyy kuin itsestään tavanomaista tiukkapotkuisempi perhedraama. Samalla Biutiful laajenee ilmeikkääksi suurkaupunkifilmiksi ja krttiiseksi ajankuvaukseksi.
Rodrigo Prieton erinomainen käsivarakuvaus liikkuu Alejandro Gonzalez Inarritun ohjaamassa yhteiskuntakriittisessä draamassa tapahtumien hermolla ja iholla. Tarina nähdään pitkähkönä takaumana, kehämainen rakenne täsmentää sen rankkaa logiikkaa ja kohtalonomaisuutta.
Biutiful kuvaa ihmisiä, joita koetellaan rankimman kautta. Tältä pohjalta päähenkilön vahvaa oikeudentajua testataan eri käänteissä ja eri muodoissa. Punaisena lankana kulkee sovituksen teema.
Bardemin roolityö on vimmainen, se tihkuu myös hiljaista huutoa. Päähenkilössä härän sitkeys kannattelee lähes kaiken kestävää herkkyyttä.
Yleisemmällä tasolla espanjalaisfilmi hahmottaa varteenotettavan kuvan 2000-luvun alun eurotodellisuudesta köyhineen, laittomine maahanmuuttajineen ja harmaan talouden lonkeroineen.
Biutiful. Yle Teema keskiviikkona klo 21.45.
uutiskirje 
