Venäjästä on moneksi. Suomalaisilla on jo historiallisen kokemuksen kautta, mutta myös tämän päivän uutisointien valossa varovainen suhtautuminen vähän kaikkeen Venäjään liittyvään. Taustalla vaikuttaa niin sota- kuin neuvostoaikakin. Parin viime vuosikymmenen kehitys Venäjällä ei ole myöskään mennyt ihan jälkiä jättämättä.
Uutisoinneissa korostuvat helposti negatiiviset tai ainakin meille oudot asiat. Se on luonnollista. Suuren maan erityisongelmistakin on voitava puhua avoimesti. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että maassa tapahtuu paljon muutakin. Kiiltokuviakaan ei pidä levittää, vaan antaa ihmisille eväitä ymmärtää paremmin venäläistä yhteiskuntaa ja samalla poistaa turhia ennakkoluuloja.
Valtiollisella tasolla pyritään tietysti pitämään tiukasti kiinni yhteistyökuvioista, sillä suhteilla on aina oma vaikutuksensa niin kauppapolitiikkaan kuin ulko-ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Kansalaisyhteiskunnan tasolla taas on helpompi puhua myös epäkohdista ja ongelmista.
Naapurimaahamme ei pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Tässä Kansan Uutisten Viikkolehden numerossa on monta Venäjään tavalla tai toisella liittyvää juttua. Ne kertovat omalla tavallaan myös siitä, että naapurimaahamme ei pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Viime viikkoina Venäjä on joutunut kansainväliseen valokeilaan arktisilla merillä. Konflikti liippaa läheltä Suomeakin ja sen onnistuneella laukaisemisella on suuri periaatteellinen merkitys. Ratkaisumallista riippuu, jääkö tästä tapahtumasarjasta pysyviä jälkiä. Se on varmaa, että keskustelu kansalaisoikeuksien toteutumisesta Venäjällä jatkuu.
Tämän päivän Venäjä on edelleen suuri arvoitus. Monien asiantuntijoiden mukaan Venäjällä ei ole vahvaa valtiota eikä hallintoa, vaikka maassa onkin iso armeija ja paljon virkamiehiä. Vanhasta neuvostomallista luopuminen on ikään kuin jäänyt kesken ja samalla mukaan on otettu runsaasti kapitalistisen talouden piirteitä. Joiltakin osin on aiheellista puhua jopa riistokapitalismista.
Venäjä on pyrkinyt integroitumaan taloudessaan lisääntyvässä määrin Eurooppaan. Vaikka Venäjä entisenä suurvaltana ehkä tahtoisi määrätä pelisäännöt, se joutuu kuitenkin talouspolitiikassaan mukautumaan ja ottamaan huomioon monia sellaisiakin asioita, joita se ei haluaisi. Joka tapauksessa se on tulevaisuudessa entistä merkittävämpi tekijä Euroopan markkinoilla.
Suomen tuonnista noin 18 prosenttia tulee nyt Venäjältä ja se on tuontitilaston ykkönen. Vientitilastossa se on kakkosena noin 10 prosentin osuudella heti Ruotsin jälkeen.
Suomella on niin maantieteelliset ja kulttuurisetkin edellytykset hyötyä Venäjän mahdollisesta talousmahdin kasvusta, vaikka kasvussa juuri nyt onkin pieni suvantovaihe. Pietarin talousalue on edelleen suuri mahdollisuus. Helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla, sillä muutkin maat tekevät tosissaan töitä onnistuakseen Venäjällä, eikä sen markkinoillakaan pärjää, jos ei pärjää muuallakaan.
uutiskirje 