Raha pyörittää nykyään lähes kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta lapsia kuitenkin halutaan suojella rahan turmiolliselta vaikutukselta, ahneudelta ja kaiken välineellistämiseltä. Etenkin työtä tekevä lapsi on monille suoranainen moraalittomuuden metafora.
Kulutustutkija Minna Ruckenstein toteaa kirjassaan Lapsuus ja talous, että viattoman lapsuuden ja raadollisen talouden näkeminen toistensa vastakohtina on vaikuttanut jopa tiedeyhteisöön siinä mielessä, että lapsuuden ja talouden välistä suhdetta ei juuri ole tutkittu ja kartoitettu.
Ruckenstein itse perustaa tutkimuksensa kenttätutkimukselle lasten parissa ja näiden äänten kuuntelemiselle. Tulos on, että lapset harjoittavat huomattavan paljon taloudellista toimintaa, mutta se on hyvin monimuotoista – aikuisten huoli siitä, että lapset käyvät kauppaa jopa ystävyyssuhteillaan, heijastaa Ruckensteinin mukaan lasten äänille korvansa ummistaneilta aikuisten omia asenteita ja ennakkoluuloja.
Työn ja leikin rajat menevät rikki.
Lapset kyllä käyvät kauppaa ja vaihtavat paljon esineitä keskenään, mutta usein esineen taloudellisen markkina-arvon sijaan vaihdossa ratkaisee esineen tunnearvo tai jokin muu persoonallinen tarve ja arvostus.
Toisaalta lapset myös voivat jakaa epäitsekkäästi vaikkapa makeisia toverilleen, jolla ei ole rahaa. Ylipäänsä tavaroiden vaihtamisella luodaan ja ylläpidetään keskinäisiä ystävyyssuhteita.
Tietysti köyhien ja varakkaiden ihmisten välinen eriarvoisuus tunkeutuu tähänkin, ja jos porukassa kaikilla on esimerkiksi kalliit merkkivaatteet, vähävaraisen perheen lapsen voi olla vaikea päästä mukaan.
Ruckenstein ei näe myöskään lasten työssä vain riistoa ja muuta negatiivista. Etenkin, jos työn käsitettä hieman laajentaa, avautuu kiintoisia näkökulmia lasten työhön. Lapset voivat esimerkiksi istua koneidensa ääressä tuottamassa sisältöä – peleistä virtuaalilemmikkeihin – verkon palveluihin, ja he voivat ansaita tällä rahaa.
Ruckenstein esittää kiintoisan tulkinnan, että tässä huolettomassa ja iloisessa toiminnassa työn ja leikin rajat menevät rikki. Hän tiivistää, että leikki – esimerkiksi sisällön tuottaminen verkon palveluihin – kehittää lasta ja luo edellytyksiä myöhemmälle työlle oikeassa työmaailmassa paremmin kuin koulu.
Ruckenstein kehottaakin – torjumisen sijasta – ottamaan oppia lasten taloudellisesta toiminnasta.
Etenkin leikin sulautuminen työhön ja tämän leikkisän työn vapaus taloudellisesta hyödyntavoittelusta ja laskelmoimisesta on perustava pointti – se on hyvin lähellä myös Marxin näkemystä vapaasta ja luovasta työstä, jota tehdään sen takia, että sen avulla löytää ja oppii uusia asioita itsestään ja maailmasta.
Minna Ruckenstein: Lapsuus ja talous. Gaudeamus 2013. 186 sivua.
uutiskirje 
