Politiikka on tietysti päällisin puolin kokouksia ja päätöksiä, mutta toden teolla kiinnostavaksi se muuttuu kulttuurisella tasolla. Tällä tasolla rakennetaan uskomukset, joilla viime kädessä valtaa ylläpidetään ja haastetaan.
Eräs hyvin kiinnostava kulttuurisen tason ilmiö on kamppailu siitä, mitä pidetään hallittavina ja mitä hallitsemattomina ilmiöinä. Eri poliittisilla ryhmillä on nimittäin intressinä esittää eri asioita itseohjautuvasti ja ilman rajaa kasvavina.
Perussuomalaisten tapa vääntää maahanmuutto ongelmaksi perustuu juuri pelotteluun hallinnan katoamisesta. Siirtolaisuus muuttuu heidän mukaansa ”nykymenolla” hallitsemattomaksi.
Taloudellinen uusoikeisto taas maalaa kuvaa julkisesta sektorista itsestään paisuvana. Libertaaritarinan mukaan valtion työntekijät keksivät jatkuvasti valtiolle lisää tehtäviä, ja näin julkinen sektori paisuu itsestään räjähdyspisteeseen.
Mutta miksi yhteiskunnallisia ilmiöitä halutaan kuvata hallitsemattomiksi? Syy näyttäisi olevan, että näiden ideologioiden suosio perustuu jatkoväitteeseen: hallitsematon tilanne voidaan pysäyttää ajoissa. Me voimme toimia ennen kuin on liian myöhäistä, kuuluu poliittinen viesti.
Asiaan siis kuuluu esittää olevansa ainoa taho, jolla on ymmärrys kriittisestä hetkestä ennen kontrollin menettämistä ja kyky toimia ajoissa.
Kiinnostava jatkokysymys tietysti on, miksi vasemmisto ei ole onnistunut keräämään itselleen suosiota puhumalla ilmastonmuutoksesta ja finanssikapitalismista samoin käsittein?
Näiden asioiden luonteeseenhan nimenomaan kuuluu omalakinen kasvu ja hallitsemattomuus. Ilmastonmuutoksen osalta tämä on itsestäänselvää, mutta myös rahoitustoiminta tuntuu kasvavan täysin omalla logiikallaan. Rahoitusinnovaatioissa ei ole kyse vain tehokkuudesta tai sääntelyyn reagoimisesta, vaan aidosti omalakisesta turpoamislogiikasta.
Kyse on todella vakavista ja myös aidosti hallitsemattomista ilmiöistä, toisin kuin monin institutionaalisin sitein rajatut ja hallitut julkinen rahoitus tai siirtolaisuus. Luulisi siis, että vasemmiston suosio olisi taattu lupauksella pysäyttää nämä kontrollia pakenevat ilmiöt ajoissa.
Tiellä on kuitenkin yksi ratkaiseva ongelma. Hallitsemattomuuden poliittiseen mytologiaan kuuluu kyky esittää itsensä voimana, joka todella kykenee toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Ilmastokriisi ja pankkien asema näyttävät tuottavan fatalismia: on jo myöhäistä. Tulevaisuuden katastrofiskenaarioiden ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa tyydytään elämään – ehkä hammasta purren, mutta silti. Samaan aikaan kontrollintunnetta haetaan suuntaamalla poliittisia pyrkimyksiä alueille, joilla vielä kuvitellaan voitavan käyttää kontrollia.
Oikeastaan ainoa keino ongelman ratkaisemiseksi on esiintyä suurempana vallankäyttäjänä kuin todellisuudessa on.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja.
uutiskirje 