Joutilas luokka osa 22
Kiinalaisen elämännäkemyksen mukaan kiihkeän toimeliaisuuden ja viisauden välillä vallitsee jyrkkä vastakohtaisuus. Sivistyneen ihmisen täytyy osata olla viisaasti laiska. Se, joka aina touhuaa jotakin, ei voi olla viisas. Viisain on se, joka osaa taitavimmin olla jouten.
Kiinalaisamerikkalainen kirjailija Lin Jutang (1895-1976) kirjoitti tämän ajatuksen vuonna 1937 teoksessaan Maallinen onni.
Hänen näkemyksensä ovat yhteneväiset Veblenin ajatuksen kanssa, että kaikki ihmiset tuhlaavat, kuluttavat ja pyrkivät joutilaisuuteen saadakseen arvostusta, eikä joutilaisuus edellytä ylellistä elintasoa.
Kysymys on joutilaisuuden ja kulutuksen välisestä suhteesta. Pyritäänkö kulutuksella kerskailemaan ja nostamaan omaa statusta vai tähdätäänkö kulutuksella pelkästään henkilökohtaiseen lupsakkaaseen ja rentoon elämäntapaan, joka tuottaa aidosti myös henkistä tyydytystä.
Kiinalaiset tuntevat epäluottamusta suuriin tekoihin ja menestykseen elämässä. He rakastavat elämää sellaisena kuin se on tyyliin: Aika on hyödyllistä silloin kun siitä ei ole mitään hyötyä. Joutoaika on samanlaista kuin tyhjä tila huoneen lattialla. Tyhjä lattiapinta tekee huoneen asuttavaksi, ja joutoajat tekevät elämän siedettäväksi.
Lin Jutangin mukaan perinteinen kiinalainen joutilaisuuden palvonta erosi länsimaisesta elämän sunnuntain ja vapaa-ajan ihannoinnista siinä, ettei joutoaikaa pidetty rikkaiden yksinoikeutena. Perinteinen joutilaisuuden palvonta kuului ennen kaikkea köyhille, epäonnistuneille ja vaatimattomille oppineille, jotka olivat joko valinneet joutilaisuuden elämäntyylikseen tai joiden oli pakko tehdä niin työtilaisuuksien puuttumisen vuoksi:
”Kiinan nuoret proletaarikirjailijat ovat tehneet suuren kirjallisuushistoriallisen virheen syyttäessään sellaisia runoilijoita kuin Su Tungp´oa ja T´ao Jyanmingiä siitä, että he muka kuuluivat vihattuun tyhjäntoimittajaluokan älymystöön – Su, joka lauloi ”kevyestä vihurista virran kalvolla ja kirkkaasta kuusta kukkuloiden yllä,” ja T´ao, joka lauloi ”likomärkään paitaan pukeutuneesta kasteesta ja silkkiäispuun oksalle lentäneestä kanasta.” Ikään kuin virran pinnalla puhaltava vihuri ja kukkuloiden yli paistava kuu ja silkkiäispuun oksalla istuva kana olisivat vain kapitalistiluokan omaisuutta!”
Lin Jutang päätteleekin, että loppujen lopuksi joutilaisuuden avulla hankittu nautinto on varmasti halvempaa kuin ylellisyyden suoma nautinto.
Koska joutilaisuus maksaa lopultakin kovin vähän, haluaa taiteellisen luonteen omaava ihminen kuluttaa hyödyttömän iltapäivän mahdollisimman hyödyttömällä tavalla.
Joutilasta elämää pidettiin Kiinassa ylevän mielenlaadun osoituksena. Nykyisessä kiireen täyttämässä kilpailuyhteiskunnassa ruoan hankkiminen on niin rasittavaa, että menetämme ruokahalumme ruokaa hankkiessamme.
Menestyksen tavoittelu johtuu epäonnistumisen pelosta. Buddhalaisuuden ja taolaisuuden ero on Lin Jutangin mukaan siinä, että buddhalainen ei toivo itselleen mitään, kun taas taolainen toivoo, että hänestä ei toivota mitään. Molemmat elämänkatsomukset ovat joutilaisuuden kannalta hedelmällistä maaperää:
”Joutilaasta elämästä nauttiminen ei maksa mitään. Varakkaat luokat ovat kadottaneet kyvyn nauttia oikein joutilaisuudesta. Se taito on vain niillä, jotka kykenevät suhtautumaan ylevän halveksivasti rikkauteen.”
Elämässä on paljon ilonaiheita sellaiselle, joka on päättänyt nauttia elämästään. Elämälle selkänsä kääntävä kutistaa ja rappeuttaa elämänsä pelkäksi olemiseksi.
Lin Jutang korostaa meille uraputkeilijoille vierasta näkemystä, että kiinalaisessa katsannossa joutilaisuuden palvontaan liittyi aina sisäinen rauha, huoleton vastuuttomuus ja kiihkeän intensiivinen luonnollisen elämän tarjoamien nautintojen tajuaminen.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
uutiskirje 