”Yksittäinen sijoittaja voi haastaa valtion oikeuteen ja vaatia vahingonkorvauksia jopa sillä perusteella, että investointisuunnitelmat saavat takaiskun. Näin sijoittajat voivat pyrkiä hankkimaan voittoja myös oikeudenkäynneissä määrättävistä vahingonkorvauksista sijoitustoiminnasta kertyvien voittojen lisäksi. Eniten hyötyvät ne, joilla on varaa oikeudenkäynteihin.”
Edellä oleva lainaus on Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan kuvaus monenkeskisestä investointeja suojaavasta MAI-sopimuksesta. OECD:n piirissä neuvoteltu sopimus kaatui rajuun vastarintaan vuonna 1998.
Vakoiluskandaali on heikentänyt luottamusta eräiden EU-maiden ja Yhdysvaltojen välillä, mutta yhdestä kumpikaan osapuoli ei luovu: mikään ei horjuta EU:n Yhdysvaltojen kanssa käymiä vapaakauppaneuvotteluita.
Suuryritykset käyvät jatkuvasti oikeutta eri valtioita vastaan.
Kyseessä on eräänlainen MAI-sopimuksen poika. Neuvoteltavana ovat laaja suoja ulkomaisille sijoittajille ja kielto estää investointien toteutumista kansallisin keinoin, kirjoittaa Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger (HS 31.10.).
”Vieläkö muistatte kansanäänestyksen, jossa kysyttiin, tulisiko EU ja Yhdysvallat yhdistää yhdeksi markkina-alueeksi? Siis sen, jossa päätettiin tulisiko yrityksille antaa valtaoikeudet lakien kumoamiseen?”
Näin irvaili puolestaan Guardian-lehden George Monbiot maanantaina. Suomeksi hänen kirjoituksensa on julkaissut verkkosivusto revalvaatio.org.
Monbiotin otsikon mukaan vapaakauppasopimus on sodanjulistus demokratiaa vastaan.
Näin todella näyttää olevan, sillä suuryritykset käyvät jatkuvasti oikeutta eri valtioita vastaan vapaakauppasopimuksiin nojaten. Esimerkiksi tupakkayhtiö Philip Morris vaatii Australialta korvauksia, koska maan parlamentti on antanut luvan myydä tupakkaa vain sellaisissa pakkauksissa, joiden ainoa kuvitus koskee tupakan terveyshaittoja. Philip Morris on vedonnut asiassa Australian ja Hong Kongin väliseen kauppasopimukseen.
Markus Krögerin mukaan samanlaiset syytteet voivat odottaa Suomeakin, jos vapaakauppasopimus hyväksytään. Hän nostaa yhtenä mahdollisuutena esille keinottelevat ja riskialttiit kaivoshankkeet.
Äsken sopimuksen ongelmat nosti esille Euroopan kuluttajaliiton johtaja Monique Goyens. Hän ihmetteli Financial Timesille, mitä etua yhdysvaltalaiset yritykset saisivat sopimuksesta, jos eurooppalaisia standardeja ei samaan aikaan heikennetä. Goyens tarkoitti ruokaturvallisuutta.
MAI sopimus eteni 1990-luvulla kaikessa hiljaisuudessa, kunnes kansalaisjärjestöt nostivat sen ongelmat pöydälle. Samaa aktiivisuutta tarvitaan tänäänkin, sillä virallista tietoa asiasta löytyy vain, jos osaa varta vasten etsiä.
Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb on helmikuussa kehunut tavallisten suomalaisten hyötyvän sopimuksesta amerikkalaistuotteiden hintojen laskuna, ja pienten ja keskisuurten yritysten pääsevän helpommin Yhdysvaltojen markkinoille.
Eduskunnassa sopimusta on käsitellyt vain kourallinen valiokuntia.
uutiskirje 