Suomalaisen työväenliikkeen historiaa on läpi sen olemassaolon ajan käytetty sitä itseään vastaan. Neuvostoliiton ja sosialistisen unelman romahtamisen jälkeen olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa työväenliike ei enää hallitse historiaansa. Nykyään työväenliikkeen historiaa ja historiakuvaa, jolla tarkoitan yleisesti yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä työväenliikkeen historiasta, hallitsevat ja tulkitsevat pääosin työväenliikkeen ulkopuoliset tahot.
Aiemmin suomalaisen työväenliikkeen historia siirtyi perimätietona työläisperheissä ja työväenjärjestöissä niin, että nuoret ja uudet toimijat kasvoivat sisälle työväenliikkeen historiaan ja toimintakulttuuriin.
Tämä perimätiedon siirtämisen tapa on pitkälti lakannut olemasta työväenjärjestöjen toiminnan vähentymisen ja työväenliikkeen keskiluokkaistumisen myötä. Näin myös kokemus siitä, että asioihin voidaan vaikuttaa ja miten niihin voidaan vaikuttaa, on kadonnut osalta ihmisistä. Muutos on mahdotonta juuri silloin, kun tarpeeksi moni ei usko sen mahdollisuuteen.
Suomalaisella työväenliikkeellä ei ole historiassaan juuri mitään hävettävää.
Työväenliike on myös osittain alkanut hävetä omaa historiaansa, mitä on selitetty milloin sosialistisen unelman romahtamisella milloin porvarillisen median ylivallalla.
Suomalaisella työväenliikkeellä ei ole historiassaan juuri mitään hävettävää. Se on toiminnallaan mahdollistanut hyvinvointivaltion synnyn ja kukoistuksen sekä ihmisten tasa-arvoisemman ja ihmisarvoisemman kohtelun.
Vallalla oleva ja julkisuudessa häpeilemättä toistettava käsitys Suomen historiasta kiistää kaikki nämä saavutukset eikä vastaväitteitä juurikaan päästetä esiin. Keskiluokkaistunut työväestö ja pätkätöihin pirstaloitunut työläisköyhälistö vakuuttavat itselleen, että he eivät ole eikä heillä ole syytäkään olla osa työväenliikettä.
Jos ihmiset eivät halua muistaa työväenliikkeen historiaa, työväenliikkeen on sitä itse muistettava. Muistaminen on ensimmäinen askel muutoksessa kohti parempaa. Kun muistamme mistä olemme tulossa ja miksi olemme nykytilassa, tulevaisuuden suunnittelu ja toteuttaminen ei tunnu enää yhtään niin vaikealta. Työväenliikkeen saavutukset ovat vaatineet lukemattoman määrän henkilökohtaista ponnistelua, päättäväistä toimintaa ja uskoa paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen. Aika ajoin muutos on vaatinut myös ulkoparlamentaarista toimintaa ja lakien rikkomista.
Kaikkea ei kannata opetella alusta. Meillä on vuosisatainen perinne ja kokemus takanamme. Muistamisen nimessä esitän pientä muutosta tunnetun työväensävelmän kertosäkeeseen. Se kuuluu näin: muista menneitä, älä turhaan murehdi tulevaa, kerro mulle miten historiaa luetaan, tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan, me voidaan tehdä ihan mitä halutaan.
Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.
uutiskirje 