Vasemmistofoorumi julkisti tiistaina raportin Parempia vastauksia kestävyysvajeeseen. Sen kirjoittajat Veikko Eranti, Jussi Nuortimo ja Mia Haglund haluavat tarkastella kestävyysvajetta kunnianhimoisemmin kuin Jyrki Kataisen hallitus, jonka toimenpiteiden keskiössä ovat säästöt ja työntekijöiden vähentäminen kunnalliselta sektorilta.
Raportin taustalla on kolme huomiota:
Väestö Suomessa, kuten kaikissa länsimaissa, ikääntyy ja ikäluokkien pienenemiseen on reagoitava. Vanhuspalveluiden säilyttämiseksi julkisen sektorin rakenteet on mietittävä uudestaan.
Hallitus lähtee kannanotossaan kuntien velvoitteiden karsimisesta, koulutustason madaltamisesta ja työurien pidentämisestä, mutta ei ota kantaa rakenteiden tai toimintatapojen muutoksiin.
Suomen valtio ei ole erityisen velkaantunut. Jos eläkejärjestelmään rahastoidut varat lasketaan mukaan, olemme öljyvaltioiden jälkeen yksi maailman vähiten velkaantuneista maista.
Lisää sosiaalityöntekijöitä, vähemmän huostaanottoja
Kirjoittajien mielestä nyt on mahdollista samaan harjoittaa lyhyen aikavälin elvytystä ja pitkällä aikavälillä tuottaa paremmin järjestettyjä julkisen sektorin palveluita.
Ideana on tarve ajatella julkisen sektorin vaikuttavuutta uudella tavalla. On siirryttävä suoritteiden mittaamisesta annetulla rahamäärällä saatavien vaikutusten mittaamiseen.
”Jos palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä saadaan vähennettyä huostaanottoja, palkkaaminen kannattaa paitsi ihmisten hyvinvoinnin, myös rahankäytön kannalta.”
Pitkän aikavälin tavoitteena raportin kirjoittajat pitävät perustuloa.
Verotusta kevennetty liikaa
Vasemmistofoorumin raportin mukaan ei ole ihme, ettei enää ole rahaa nykyisen kokoiseen julkiseen sektoriin, mikä on kestävyysvajeen ydin: kokonaisveroaste on 2000–2012 laskenut 3,1 prosenttiyksikköä. Taloudellista toimeliaisuutta lisääviä vaikutuksia veronalennuksilla ei lupauksista huolimatta ole ollut.
Suomen kokonaisveroaste on tällä hetkellä yli 4 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Tanskassa tai Ruotsissa.
Veropohjan laajentamiseksi raportissa esitetään kunnallis- tai pääomaverotuksen kehittämistä oikeasti progressiiviseen suuntaan. Olennaista on kokonaisveroasteen laskun ja progression loivenemisen pysäyttäminen.
Kirjoittajat pitävät perusteltuna myös kasvattaa ikääntyneiden osallistumista järjestelmän kustannuksiin, koska kestävyysvajeessakin on kyse ikääntymisestä. He ehdottavat esimerkiksi korkeampia eläkemaksuja 53–63 -vuotiaille, korkeampaa perintöveroa tai eläkekattoa. 3 000 euron eläkekatto voisi vuoden 2012 eläkemenoilla laskettuna tuoda noin 855 miljoona euroa säästöä.
Tabletilla infrastruktuuri uusiksi
Ongelmana raportissa pidetään sitä, että Suomessa tuotetaan paljon asioita, joita kukaan ei halua ostaa. Siksi onkin edettävä nopein askelin kohti uutta vientiteollisuutta, joka perustuu palveluiden, suunnittelun ja ohjelmistotuotteiden vientiin.
Tämän vauhdittamiseksi raportissa visioidaan, että Suomen valtio voisi vähän isomman moottoritieliittymän (noin 150–200 miljoonaa euroa) hinnalla hankkia ja jakaa jokaiselle suomalaiselle tablettitietokoneen.
”Tällainen infrastuktuuripanostaminen nostaisi suomalaisen sovelluskehityksen aivan uudelle tasolle. Samassa yhteydessä jo hyvin toimivan apps4Finland-konseptin voisi kasvattaa merkittäväksi julkishallinnon it-palveluiden uudistamisen kanavaksi.”
Kun jokaisella kansalaisella on käytössään tabletti, voidaan käytännössä kaikki julkisen sektorin palvelukokemukset suunnitella uudestaan vastaamaan 2010- tai 2020-luvun tarpeita, raportissa hahmotellaan.
Tämä mahdollistaisi myös aivan uudenlaiset palvelut. Koko sosiaali- ja terveyssektorin ensimmäinen kontaktipiste voisi olla jokaisesta tabletista löytyvä videopuheluohjelma, jolla saisi yhden luukun periaatteella ensimmäisen yhteyden ja ajanvarauksen.
Ja jos kaikille kansalaisille jaettaisiin tabletti, myös 4G-verkon kattava rakentaminen koko asutussa Suomessa tarjoaisi mahdollisuuksia hyvin työllistävään infrastruktuurirakentamiseen.
Terveydenhuollossa yksikanavaiseen malliin
Sosiaali- ja terveyspalveluita raportissa pidetään hyvinvoinnin selkärankana. Hallituksen rakennemuutospaketissa siihen ehdotetaan lähinnä säästöjä, vaikka palveluiden tarve lisääntyy.
Terveydenhuollossa merkittävin yksittäinen raportin kirjoittajien esittämä muutos on yksikanavaiseen rahoitusmalliin siirtyminen. Tällä hetkellä yksittäinen ihminen saattaa olla neljän hiukan eri tavalla rahoitetun terveydenhuollon järjestämistavan piirissä.
Käytännössä muutos koskisi työterveydenhuollon järjestämistä ja rahoitusta. Yksityiset sairasvakuutukset olisivat toki edelleen mahdollisia, mutta niiden julkinen subventio pienenisi.
Suomen julkisen sektorin ongelmana raportissa ei pidetä kokoa, vaan jäykkää organisointia. Siihen esitetään monia uusia ideoita.
lehti 