Alkuvaikutelma parodisesta dekkarikomediasta Kiss, Kiss, Bang, Bang (2005) on, ettei se ole nimensä veroinen: siinä on liikaa jorinaa ja liian vähän kissiä ja bängiä.
Replikointiin panostus on ymmärrettävää, kun esikoisohjaaja on Shane Black, Tappava ase -hittien ideanikkari. Niihin verrattuna toimintapuoli on hillittyä. Black tuntuu halunneen näyttää astetta taiteellisempaa action- ja buddy movie -osaamistaan, eikä tulos genre-raameissaan ole hassumpi. Kässäri on inspiroitunut cocktail Raymond Chandleria, Elmore Leonardia ja Quentin Tarantinon pulpismia. Mukana on myös pisara Monkia.
Tekonokkelaksi puheripulirainaksi leffa ei latistu, vaikka pääosan Robert Downey Jr:n kertojanääni hallitsee tapahtumien kulkua kuin yksinvaltias. Downey Jr. on taituri neuroenergisenä irrottelijana. Hän esittää lähes joka paikan tunariksi osoittautuvaa suulasta pikkukonnaa, joka vahingossa päätyy elokuvan koekuvauksiin. Niiden tuloksena hemmo saa oppaakseen oikean yksityisetsivän (Val Kilmer), ja ei kun menoksi. Kiss kiss -osuuden toinen osapuoli on Michelle Monaghan.
Näppärää post-noiria tuikkivan rikoskomedian juonikuviossa riittää värikkäitä käänteitä Los Angelesin yössä. Siihen on ladattu visuaalisesti oikeaoppista hohdetta. Musiikkiraita sykkii tunnelmien hermolla.
Kiss Kiss Bang Bang. MTV3 perjantaina klo 23.15
uutiskirje 
