Tätä polkua kuljimme kerran… tuli mieleen runon pätkä seuratessani sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua hallituserosta ja siihen liittyvää saavutusten ja puheenjohtaja Arhinmäen ja erityisavustajansa Saramon jatkuvaa mollaamista. Valitettavasti tätä polkua olemme kulkeneet jo useamman kerran. Kaksi edellistä puheenjohtajaa kaadettiin julkisella parjaamisella kesken kauden. Silloin puolue oli oppositiossa. Tämä kerta on poikkeuksellinen, sillä puoluekokouksesta on aikaa vain viisi kuukautta. Valitsimme Paavo Arhinmäen yksimielisesti ja raikuvin aplodein jatkoon.
Miksi puoluejohtoa ja puolueen linjaa vastustavat äänitorvet eivät asetu itse ehdolle puoluekokouksessa? Eivätkö he uskalla? He tarjoavat hyvää aineistoa oikeistomedialle ilkkua Vasemmiston hajaannusta.
Puoluekokouksessa ei äänestetty hallituksesta pois lähtemisestä, koska kukaan ei esittänyt sitä. Mitä olennaista muutosta puolueen hallituspolitiikassa on tapahtunut puoluekokouksen jälkeen?
Olisi järjetöntä lähteä nyt hallituksesta.
Ainut uusi asia on elokuun budjettiriihen yhteydessä luonnosteltu rakennemuutospaketti. Olisi järjetöntä lähteä nyt kuntapaketin perusteella hallituksesta, kun paketin sisältö on täysin avoin ja kaikille puolueille vaikea.
Äänitorvet perustelevat hallituseroa EU-politiikalla ja yritysveroratkaisulla. Jälkijättöistä, sillä puoluekokoushan on ne jo kuitannut. Huvittavinta on, että EU-politiikan äärilaidat, patomäkeläiset liittovaltion kannattajat ja seppäsläiset EU-vastustajat ovat löytäneet toisensa hallituserossa. Muistattehan Seppäsen rajun kritiikin Patomäen näkemyksiin Viikkolehdessä viime keväänä?
Surullisinta on se, että hyväpalkkaiset älyköt vähättelevät perustuvan varassa eläville saatuja historiallisia korotuksia. Heillä ei näytä olevan käsitystä siitä, miten iso raha sata euroa on pienituloiselle. Viikkolehden mukaan: ”Nykyisen hallituksen perusturvan parantamista Patomäki pitää pienimuotoisena ja suhteellisen vähäistä osaa suomalaisista koskevana.”
Miksi pienituloisten parannuksilla ei olisi väliä? Sehän on ollut vasemmistoliiton ja edeltäjiensä tärkein tehtävä kautta historian. Hänestäkö leivotaan puolueen uutta oppositiojohtajaa?
Hallituksesta lähtö johtaisi puheenjohtaja Arhinmäen eroon. Se taas johtaisi puolueen hajaantumiseen, sillä kolmannen puheenjohtajan kaataminen kesken kauden olisi järjetön teko ja vastoin puoluekokouksen henkeä. Sillä olisi väistämättä suuria vaikutuksia.
Annan muiden entisten kansanedustajien ja Pohjois-Pohjanmaan piirikokouksen tavoin kaiken tukeni ministereille ja eduskuntaryhmälle taistelussa oikeistolaistumista vastaan, ja sitä tehdään parhaiten hallituksesta käsin. Toivon, että järki voittaa!
Kirjoittaja on oululainen valtuutettu ja entinen hallituspuolueen ja opposition kansanedustaja (1995–2007).
uutiskirje 
