Komisario Erlendur hiipui hiljaa pois Islannin kylmillä nummilla Arnaldur Indriðasonilta (kuvassa) viime syksynä suomennetussa romaanissa Menneet ja kadonneet. Samalla päättyi yhdeksänosaiseksi ehtinyt sarja, joka on kovalla pohjoismaisellakin mittapuulla kaikkien aikojen parhaita.
Menneisyys ja nykyaika risteilivät kihelmöivästi Arnaldurin aiemmissa dekkareissa. Nyt ilmestyneessä Mestaruusottelussa ollaan ja pysytään Reykjavikissa kesällä 1972.
Poliisi on valmiiksi ylikuormittunut, sillä alkamassa on vuosisadan shakkiottelu: Boris Spasskin ja Bobby Fisherin maailmanmestaruusottelu on suurvaltapolitiikkaa ja turvatoimet huipussaan. Sitten nuori poika puukotetaan kuoliaaksi elokuvateatterissa ja Marion Briemin johtama poliisi saa lisää ajateltavaa. Pojalla oli tapana nauhoittaa elokuvan äänet C-kasetille. Tarttuiko nauhalle myös jotain muuta?
Pohjoista melankoliaa
Päähenkilö on vaihtunut, mutta tietty alakulo on läsnä myös tässä teoksessa. Pohjoinen melankolia myy, sillä Arnaldurin kirjoja on julkaistu 50 maassa. Hänen valttejaan ovat erinomaisen henkilökuvauksen lisäksi tarkkuus ajassa ja miljöössä sekä tietenkin loistavat juonet, joita Arnaldur punoo perinteisessä kuka sen teki -hengessä.
Mestaruusottelussa hän tietenkin käyttää taidolla hyväkseen shakin MM-ottelun luomaa poikkeustunnelmaa Reykjavikissa ja laajentaa perspektiiviä koko kylmän sodan kauteen. Kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin, ei silloin, kun suurvallat olivat keskellä Eurooppaa valmiita käymään ydinasein toistensa kimppuun.
Lopuksi mestari hämmentää lukijansa oikein perusteellisesti. Onko tämä dekkari jonkun uuden alku vai vanhan loppu?
Arnaldur Indriðason: Mestaruusottelu. Suomentanut Seija Holopainen. Blue Moon 2013. 295 sivua.
uutiskirje 
