Marko Leinon Epäilys ilmestyi 2004, Ansa 2009 ja trilogian täydentävä Saasta tänä syksynä. Harva ilmestymistahti voi tehdä vaikeaksi havaita, että kyseessä on suomalaisen rikoskirjallisuuden poikkeuksellinen huippusaavutus. Rosvot ja poliisit -kilpajuoksun sijaan Leino sukeltaa syvälle ihmisen tajuntaan ja rikollisen elämäntavan kaiken tuhoavaan vaikutukseen.
Ansa oli suuri arvostelumenestys ja se palkittiin ansaitusti vuoden parhaana dekkarina. Saasta sen sijaan on herättänyt jopa inhon tunteita. Pedofiilejä ja lapsikauppaa käsittelevää romaania on syytetty väkivallalla ja lasten raiskauksilla mässäilystä.
On totta, että Saasta on nimensä veroinen. Se on paikoin kuvottavan yksityiskohtainen kuvaus lapsikaupasta Euroopassa ja sen lonkeroista aina Suomeen asti. Leino kuvaa piinallisen tarkasti, miten ja millaisten vaiheiden kautta valkovenäläinen teinityttö Anžalika joutuu ihmiskauppiaiden kynsiin ja suomalaiseen bordelliin, koska näyttää 16 ikävuottaan nuoremmalta.
Inhon keskellä on syytä muistaa, että maailma on täynnä anžalikoja.
Ihmiskauppa on totta
Alkuvuonna julkaistun YK-raportin mukaan ihmiskaupan uhreja on ainakin 118 maailman maassa. 58 prosenttia uhreista on kaupattu seksuaalista hyväksikäyttöä varten, naisia ihmiskauppiaiden uhreista on yli puolet ja nimenomaan lapsiuhrien määrä on kasvanut. Lasten osuus kaikista ihmiskaupan uhreista lähentelee kolmasosaa ja lapsiuhreista kaksi kolmasosaa on tyttöjä.
Leinon kirja on saastaa, koska saastaa on. Voi olla, että sen umpityly tyyli karkottaa lukijoita, mutta eikö pehmeämpi kerronta olisi sievistelyä, joka ei tee oikeutta ihmiskaupan uhreille?
Ihmiskauppiaiden armottomuus, pedofiilien sairas mieli, lapsen hätä ja huumeiden turruttama mieli näiden kynsissä. Marko Leinon Saasta voi olla vuoden tärkein kotimainen romaani, jos antaa sille mahdollisuuden.
Marko Leino: Saasta. Teos 2013. 513 sivua.
uutiskirje 
