Kaiho Niemisen (s.1941) seitsemästoista romaani Trokari kuvaa Viljo Kallioisen polkua nuoresta maalaisnuorukaisesta ylemmäs yhteiskunnan portaikossa. Ajallisesti liikutaan kieltolain viimeisistä vuosista Kekkosen aikaan. Viljon kotona maalla on ahdistavaa ja ulkomaailman mahdollisuudet kiinnostavat nuorta miestä. Ensin avulias, kaunis ja vanhempi Martta poimii Viljon apulaisekseen. Vähitellen Viljosta kehittyy rahtarin mukana kulkeva ammattimainen lestinheittäjä, jonka bisnekset laajanevat kiinteistöihin ja sahateollisuuteen.
1930-lama koettelee monia ja liippaa läheltä Viljoakin, mutta lama ei taita taitavan yrittäjän selkää. Bisnesten lisäksi aikaa jää myös vapaa-aikaan ja juhliin Viipurissa. Ja mukaan tarttuu yhtä toista hyödyllistä muun muassa varakkaan kauppiaan tytär Marjatta. Köyhän maalaispojan elämä on muuttunut nousukkaan elämäksi. Viljo opettelee kaupan ja menestymisen sääntöjä ainakin näennäisesti korkeammalla tasolla, kuin heittäessään lestiä.
Naisten seuraa hioo ja opettaa Viljo Kallioista, mutta omaa etuaan kuumeisesti etsivä mies ei jää lepäämään laakereillaan, vaan löytää oman paikkansa ja etunsa niin sodan melskeissä kuin sodan jälkeenkin. Eikä taitavan pelurin käteen jää koskaan mustaapekkaa. Viipurin romanttiset tunnelmat vaihtuvat evakkoon, mutta Vilhon päällä on armeijan leivissäkin komea koiraturkki. Kateellisia riittää menestyvän miehen tiellä ruuhkaksi asti, mutta toki myös niitä, jotka pitävät häntä reiluna kaverina.
Lama ei taita taitavan yrittäjän selkää.
Minäkertojan ääni kyseenalaistuu, kun myös muiden, kertojaan kriittisesti suhtautuvien kertojien äänet pääsevät esiin. Ovelalla tavalla epäluotettavaksi minäkertojan tekee, ettei hän puhu lainkaan seksikokemuksistaan, vaikka on alusta asti selvää, että osaa taloudellista menestyksestä selittää laskelmoitukin menestys erotiikan alueella. Nieminen on taitava kirjoittaja, eikä sorru maneereihin, vaikka kotipitäjä Suomenniemi ja etelä-karjalan vivahteikas murre ovat edelleen tärkeänä aineksena kirjassa mukana.
Nieminen osoittaa jälleen osaavansa kuvata suomalaisen miehen sielua tarkasti ja myötätunnolla, mutta maaseudun syrjäytyneiden sijaan Nieminen antaa tällä kertaa äänen suomalaiselle pyrkyrille, trokarille. Usein köyhiä tai keskiluokkaisia mutta kunniallisia miehiä kuvannut kirjailija kykenee ymmärtämään myös kovilla henkilökohtaisilla valtapyrkimyksillä varustettua kiipijää.
Moraaliton päähenkilö vertautuu kiinnostavasti Urho Kekkoseen. Kirjan sanoma tuntuu olevan, ettei muuttuvassa maailmassa ainoa ansio ole jähmettyä vanhoihin asenteisiin, vaan parempi tulos koko yhteisön kokonaisedun kannalta saattaa olla joustava toiminta tilanteen edellyttämällä tavalla.
Kaiho Nieminen: Trokari. WSOY 2013. 302 sivua.
uutiskirje 