KU:n arkistojoulu katsoo historiaan 24.12.–1.1.
Marsalkka Mannerheimin pessimistiset arviot Suomen puolustuskyvystä saattoivat kannustaa Josif Stalinia hyökkäämään Suomeen vuonna 1939.
Dosentti Kimmo Rentola on päässyt kurkistamaan KGB:n edeltäjän NKVD:n arkistoihin ja löytänyt sieltä paljon uutta tietoa tiedustelun vaikutuksesta Stalinin päätöksiin talvisodassa.
Rentola kertoi tutkimustensa tuloksista Suomen historiallisen seuran ja Historiallisen yhdistyksen tilaisuudessa Helsingin yliopistolla. Rentolan esitelmä oli otsikoitu ”Residenttimme ilmoittaa…”
Stalin sai tietoa tiedustelupalvelujensa kautta monesta eri lähteestä. Eri maissa olevat residentit eli tiedusteluasemien päälliköt olivat yksi niistä.
Lontoon residentillä oli paljon tavaraa toimitettavanaan esimiehelleen Lavrenti Berijalle ja sitä tietä suoraa Stalinille. Englannissa toimi Cambridgen viisikkona tunnettu kuuluisa vakoilurengas, joka toimitti niin hyvää tietoa että talvisodan lopulla Stalin ei enää uskonut sen raportteihin.
”Suomi ei pysty vastustamaan”
Mutta talvisodan alla hän vielä uskoi. Syyskuun ja lokakuun vaihteessa 1939 Stalin sai Lontoosta huippusalaisen viestin, jonka sisältöä Rentola tiivistää seuraavasti:
”Heti kun Neuvostoliitto oli tehnyt ehdotuksensa Virolle, Britannian lähetystä raportoi mielialoista Helsingissä. Jos Neuvostoliitto vaatisi aluemyönnytyksiä, Suomen hallituspiireissä vallitsevan käsityksen mukaan ’suomalaiset eivät pysty vastustamaan, koska he eivät ole siinä kunnossa että pystyvät käymään sotaa Neuvostoliittoa vastaan”.
Ja vielä mukavampaa luettavaa Stalinille, joka sai Rentolan mukaan Helsingistä tulleet salasähkeet melkein yhtä nopeasti kuin Englannin ulkoministeriö:
”Marsalkka Mannerheim oli erittäin luottamuksellisesti pyytänyt saattamaan hänen majesteettinsa hallituksen tietoon henkilökohtaisen mielipiteensä, jonka mukaan Suomen täytyi antaa periksi ja luovuttaa tukikohtia ja saaristolentokenttiä.”
Lontoon kautta Stalin sai myös tietää, että hyökkäyksen sattuessa Ruotsista oli Suomelle luvassa vain moraalista tukea. Helsingistä neuvostotiedustelu oli napannut Himmlerin viestin suomalaisille:
”Pysykää lujina jos tahdotte, mutta me emme auta teitä.”
Suomi on lyöty, arvioi Paasonen
Moskovassa NKVD:n salakuuntelu tuotti hyviä tuloksia. Rentolan mukaan sotilasasiamiehet olivat hämmästyttävän suulaista olosuhteisiin nähden. Erityinen suupaltti oli Ruotsin majuri Birger Vrang.
Rentola kertoo miten Suomen sotilasasiamies Kaarlo Somerto lörpötteli Frangille:
”Hän ja Suomen päämaja eivät lainkaan uskoneet brittitietoon, että Suomen rajalla oli 33 divisioonaa, joista seitsemän Neuvosto-Karjalassa ja Murmanskin alueella ja päävoima Kannaksella. Eihän korvessa voinut mitenkään olla sellaista voimaa. Somerto uskoi että loppujen lopuksi venäläiset eivät hyökkää, koska se veisi pohjan rauhanpropagandalta.”
Kuunteluraportti meni Stalinille samoin kuin Vrangin keskustelu kokeneen tiedustelu-upseeri Aladar Paasosen kanssa.
Paasonen luetteli 13. lokakuuta ruotsalaismajurille venäläisten aluevaatimukset Kannaksella ja Suomenlahdella ja arveli myös Hangon tulevan listalle. Paasonen kysyi, että tukisiko Ruotsi Suomea sodan sattuessa. Jos kyse on oista alueista, Ruotsi ei ryhdy sotaan, Vrang sanoi.
Tämän jälkeen Paasonen katsoi Suomen lyödyksi, sillä ilman ilmatorjuntaa ei mitenkään pystyttäisi puolustautumaan.
Pinnallinen tiedustelukuva
Myös Helsingissä toimiva NKVD:n residentti Jelisei T. Sinitsyn lähetteli Moskovaan raportteja Suomen armeijan heikosta tilasta, rivimiesten tyytymättömyydestä, teollisuuden kehnosta kunnosta ja suomalaisten yleisestä sodan pelosta.
Rentola muistuttaa, että muistelmissaan Sinitsyn kuvaa miten hän varoitti Stalinia suomalaisten taistelutahdosta ja varustuksista. Arkistot osoittavat ko. muistelmat ainakin tätä osin jälkiviisaudeksi.
Rentolan mielestä Stalinin tiedustelun kautta saama kuva Suomesta talvisodan alla oli pinnallinen, mutta ei kokonaan väärä.
”Suomalaiset eivät itsekään uskoneet mahdollisuuksiinsa yksin, ei edes ylipäällikkö Mannerheim. He eivät olleet kunnolla varautuneet, hallitus horjui ja siltä puuttui päättäväinen johto, työväenluokan ja vasemmiston halukkuutta täysimittaiseen maanpuolustukseen voitiin epäillä.”
Ja niin Stalin päätti ammuttaa Mainilan laukaukset ja hyökätä Suomeen. Sodan ensimmäisinä päivinä oli laajoja ilmapommituksia, joissa Rentolan mukaan oli kenties nähtävissä Paasosen puheiden heijastusta.
Suomalaiset vastarintaan
Talvisodan ”ihmettä” Rentola selittää näin:
”Hyökkäyksen tapa oli omiaan karaisemaan suomalaiset vastarintaan. Iso pienen kimpussa, saman tyylin rajaprovokaatio kuin natseilla Puolassa, siviilikohteiden ja työläiskortteleidenkin pommituksia, O.V. Kuusisen hallitus. Kysymys ei ollutkaan muutamista saarista ja pienestä rajansiirrosta, vaan elämästä ja kuolemasta.”
Hyökkääjien piti saavuttaa Ruotsin raja, mutta sitä ei saanut ylittää. Tornionjoella piti tehdä kunniaa, mutta ruotsalaisten kanssa ei saanut ryhtyä puheisiin, määräsivät neuvostojoukoille annetut ohjeet.
Mutta hyökkäys ei lähtenytkään käyntiin Stalinin odottamalla tavalla. Rentola kirjoittaa:
”…pessimisti Mannerheim tarttui marsalkan sauvaan, pasifisti Tanner nousi esiin päättäväisimpänä hallitusmiehenä, ja ulkotöihin tottuneet työmiehet ja maanviljelijät tekivät rintamalla mitä tehtävissä oli, rivikommunistit siinä joukossa.”
uutiskirje 
