Keskustelu kuntauudistuksesta jauhaa aika pitkälti paikallaan. Rintamat ovat pystyneet suurin piirtein paikallaan jo kauan. Vielä tällä viikolla hallitus antanee konkreettisen esityksensä.
Keskusteluun on uutta kipakkuutta tuonut lakiin suunnitteilla oleva pakkoliitosten käyttömahdollisuus. Yksimielisyyttä ei nyt ole, ovatko pakkoliitokset perustuslain mukaisia.
Ylen Radio Suomen pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina pääministeri Jyrki Katainen (kok.) korosti moneen kertaan, että pakkoliitoksen mahdollistava lakipykälä olisi vain yksi ”työkalu” muiden joukossa ja sitä ei välttämättä edes tarvitsisi käyttää eikä sitä ainakaan ehtisi käyttää tämä hänen johtamansa nykyhallitus.
Tuskin pykälää lakiin kuitenkaan huvin vuoksi sorvataan. Uudistuksesta valmisteluvastuussa olleen ministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan pakkoliitokset voisivat koskea pääsääntöisesti kahdeksan suuren kaupungin ympäristössä olevaa 25 kehyskuntaa. Näissä kehyskunnissa ei kuitenkaan ole kovin suuria liittoutumishaluja ilmaantunut.
Kysymys pakkoliitoksista on monimutkainen ja siihen liittyy muitakin pohdinnan alaisia asioita kuin perustuslain mukaisuus. Suoralta kädeltä pakkoliitoksia ei kuitenkaan kannata tyrmätä. Niiden toteuttamiseen on joka tapauksessa asetettava tiukat reunaehdot.
Perustuslakivaliokunta joutuu punnitsemaan sitä, mikä on kunnallisen itsehallinnon suhde vaikkapa yhdenvertaisten peruspalvelujen turvaaminen kuntien rajat ylittävällä seutukunnalla. Palvelujen turvaaminen voi vaatia pakkoliitosta, jos asukkaiden tasavertaisuus ei muuten toteudu. Pakkoa voitaisiin käyttää ainakin pienten, talousvaikeuksissa olevien kuntien yhdistämiseen, kun peruspalveluja ei muuten pystytä turvaamaan.
Ongelmallisia olivat esiin nostetut mahdolliset kansanäänestykset, sillä kovin kansanvaltaiselta ei kuulosta, jos runsasväkisemmän kunnan asukkaat jyräävät äänestyksessä pienemmän kunnan asukkaat kumoon.