Politiikan veteraanin Oiva Björkbackan uusin miettimisen lopputulos, monien kirjojen äärellä syntynyt kooste maailman menosta, on suurelta osin pohdintoja entisen raunioilla.
Se on varsin luonnollista, sillä SKP:n pitkäaikaiselle toimitsijalle sopii hyvin esimerkiksi Neuvostoliiton (ja siinä sivussa Nyky-Venäjän) olemuksen ja kommunistien tekemien käytännön ratkaisujen miettiminen. Mikä meni vikaan? Kysymykseen on haettu vastauksia myös akateemisten tutkijoiden voimin, ja muun muassa heidän kirjojensa ääressä Björkbacka on pohtinut tätä kysymystä.
Tosin Oivalluksia ei ole kirja vain itänaapurista tai kommunismista. Liikkeelle lähdetään paljon kauempaa, noin 13,7 miljardin vuoden takaa eli maailmankaikkeuden alkuräjähdyksestä. Tosin sekin ”alku” on tiedepiireissä asetettu kyseenalaiseksi samaan tapaan kuin bolševismin sosialistisuus.
Kysymys bolševismin epäonnistumisesta mietityttää.
Venäjän tuntemus lapsenkengissä
Teoksen idea palvelee ketä tahansa, joka harmittelee ajan ja viitseliäisyyden puutetta käydä läpi kaikkia niitä historiaa käsitteleviä kirjoja, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta. Kirjoittaja on tehnyt tätä puolestamme, ja teoksessa on myös pieniä luetteloita näistä kirjoista.
Oivalluksia alkaa siis maailmankaikkeudesta, mutta Suomen historian kautta päädytään jo pian puolivälin jälkeen lähes pelkästään Venäjän ja Neuvostoliiton historian pohdintaan. Jo Suomea koskeva osuus on hyvää kertausta (tai peräti uutta tietoa) heille, joilta peruskoulun oppimäärä on unohtunut. Kaikkea tätä ei koulussa kerrottukaan.
Suomen ja Venäjän maantieteellinen yhteys on tunnettu monista vaikutuksistaan. Matti Klinge on todennut, että Pietarin kaupungin perustaminen vuonna 1703 on yksi Suomen historian tärkeimmistä tapahtumista – ja tämä fakta aletaan hyväksyä laajemmin vasta nyt. Tosin keskustelut pakkoruotsista, viisumivapaudesta ja kiinteistöjen osto-oikeudesta joskus herättävät miettimään, elämmekö sittenkään nykyajassa. Kuten Björkbacka muistuttaa, venäjän kielen opiskelu ja naapurimaan tuntemus ovat tasavallassamme sittenkin vielä lapsenkengissään.
Miksi bolševismi epäonnistui?
On ymmärrettävää, että kysymys neuvostokommunismin eli bolševismin epäonnistumisesta mietityttää. Björkbacka on kerännyt teokseen monia pohdintoja. Tosin suoran linjan etsimistä juuri tässä kysymyksessä haittaa hieman se, että nyky-Venäjä elää ihan omaa elämäänsä. Toki historian tuotoksena, mutta kuitenkaan se ei ole velvollinen tilittämään meille vastausta edellä mainittuun kysymykseen.
Miksi bolševismi sitten epäonnistui? Miettijän vähällä päästävä vastaus on, että jo itse aatteessa oli perustavanlaatuinen valuvika. Selitys on kuitenkin liian helppo. Monissa eri tilanteissa olisi voitu valita toisin, ratkaista esiin tulleet ongelmat toisella tavalla. Tämä antaa aineksia jossittelijoille, mutta kysymyksen voi ottaa myös vakavasti.
Itse löydän vakavan vastauksen ikään kuin sivumennen heitetystä huomiosta: ratkaisun hetki oli bolševikkien päätyminen yksipuoluejärjestelmän kannattajiksi ja siitä loogisesti seurannut, muun muassa vainoja aikaan saanut ”jatkuvan vallankumouksen” idea.
Näitä huomioita täydentämään odotin vain sitä, että Björkbacka olisi ottanut askeleen myös ideologian ruodinnan suuntaan. Marxilais-leniniläisen dialektis-materialistisen opin mukaan kehityksen vaiheita ovat teesi, antiteesi ja synteesi. Eikö virheen voi selittää niin, että reaalisosialismi selitettiin synteesiksi, vaikka se olikin antiteesi?
Kirja on nimensä mukaisesti oiva opas aiheensa kirjallisuuden pohdintaan. Kirjoittaja toivoo, että lukija jatkaa tästä eteenpäin. Aforismeja muistuttavien runojen avulla lukija virittäytyy myös miettimään, mikä oikeastaan onkaan tämä pieni nykyhetkemme suuressa maailmankaikkeudessa ja -ajassa.
Oiva Björkbacka: Oivalluksia. Alku ja loppu. Minun mittani ja muita oivalluksia. Books on Demand 2013. 246 sivua. Saatavissa tekijältä.
uutiskirje 
