Luottamusmiesjärjestelmä on ollut suomalaisen työväenliikkeen peruspilari sen synnystä lähtien. Sen olemassaolo ei ole kuitenkaan koskaan ollut mikään itsestäänselvyys. Vaikka suomalainen luottamusmiesjärjestelmä voi tällä hetkellä kohtalaisen hyvin, asiat voisivat olla myös toisin.
Suurimman osan suomalaisen työväenliikkeen historiaa luottamusmiehiä on vainottu työnantajien taholta. Vielä sotien jälkeen ennen 1970-lukua oli tyypillistä, että kommunisteiksi tiedetyille luottamusmiehille annettiin kylmästi lopputili heti, kun he tulivat työnantajan tietoon. Luottamusmiehiä laitettiin mustille listoille, jotta heitä ei palkattaisi uusiin työpaikkoihin. Ajatuksena oli tappaa työväenliike pelolla ja terrorilla, valtionjohtamisen vanhimmilla keinoilla.
Onneksi luottamusmiehet ja työntekijät eivät taipuneet. Erotetun luottamusmiehen tilalle tuli uusi ja vähitellen työnantajien oli pakko hyväksyä luottamusmiesjärjestelmän toiminta työpaikoilla. Voitto ei kuitenkaan ollut pysyvä tai lopullinen sillä jo 1980-luvun alkupuolella luottamusmiehiä haastettiin oikeuteen vastaamaan lakoista aiheutuneista ”kustannuksista”.
Kyseessä oli uusi yritys murentaa luottamusmiesjärjestelmää ja sitä kautta estää työväenliikettä toimimasta. Taloudellinen terrori ei kuitenkaan voittanut ja jälleen luottamusmiesjärjestelmä sai olla hetken rauhassa. Siitä huolimatta, että luottamusmiehen irtisanominen on ”kallista”, sitä on harjoitettu aina silloin tällöin. Työnantajat ovat joutuneet yleensä maksamaan irtisanomiskorvauksena vuoden tai kahden palkkasummaa vastaavan summan, mikä on suuryritykselle karkkirahaa.
Työntekijöiden luottamusmiehilleen osoittama luottamus ja solidaarisuus ovat kuitenkin suojanneet luottamusmiesjärjestelmää irtisanomiskorvauksia tehokkaammin ja työnantajan tieto siitä, että luottamusmiehen irtisanomisesta on muitakin kuin rahallisia seurauksia on estänyt heitä jatkamasta laajamittaisen suoran terrorin harjoittamista.
Vaikka luottamusmiehillä on työntekijöiden luottamus takanaan ja he yleensä ovat sen arvoisia, jokainen luottamusmies on viimekädessä yksin ja hän tietää sen. Luottamusmies joutuu hyvinäkin aikoina tekemään vaikeita päätöksiä, käymään haastavia neuvotteluja ja näkemään ikäviä asioita voimatta jakaa asioita muiden ihmisten kanssa.
Luottamusmiehenä olo on haastavaa, raskasta ja stressaavaa ja siinä harvoin kuulee kiitosta. Parhaiten tuet luottamusmiestäsi kiittämällä häntä silloin, kun siihen on aihetta. Turhan usein kiitos unohtuu ja vain haukut lausutaan julki, nekin yleensä selän takana.
Vanhat luottamusmiehet puhuvat asemastaan koiranvirkana, jossa joutuu olemaan aika ajoin pappina, poliisina ja psykologina. Mikä sitten saa heidät jatkamaan vuodesta toiseen? Kokemus oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että asioihin voidaan vaikuttaa. Vaikka solidaarisuuden väitetään aika ajoin kadonneen, se ei ole kadonnut luottamusmiesjärjestelmästä. Ja hyvä niin.
Kiitos kaikille menneille ja nykyisille luottamusmiehille siitä, että jaksatte silloinkin kun on vaikeaa.
Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.
uutiskirje 