Rautaruukki on säilytettävä suomalaisomistuksessa myös tulevaisuudessa. Ei voi olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista myydä suomalaista perusteollisuutta ulkomaisten pörssiyhtiöiden armoille. Lyhytnäköisten voittojen maksimoiminen on jo johtanut Suomessa niin paperiteollisuuden kuin it-alan työpaikkojen rajuun vähenemiseen ja tuotannon siirtymiseen ulkomaille.
On käsittämätöntä, että Rautaruukin myymistä perustellaan säästöillä ja kilpailukyvyn turvaamisella, vaikka on päivän selvää mihin tämä fuusio johtaa. Melkein 900 työpaikan väheneminen perusteollisuudesta ei ainakaan tue kotimaisen työllisyyden ja vientiteollisuuden kasvupyrkimyksiä.
Toivottavasti kauppa ei toteudu, sillä meillä on aivan liian monta surullista esimerkkiä siitä, kuinka ulkomaiseen omistukseen siirtyneet yhtiöt ajetaan pikkuhiljaa alas. Aikaisemmista virheistä on otettava oppia, ja nyt jos koskaan tulisi vasemmistoliiton tehdä hallituspolitiikasta ne oikeat johtopäätökset ja osoittaa teoillaan olevansa edelleen aito työväenpuolue.
Tavallisen duunarin on myös vaikea käsittää millä perusteella Rautaruukin toimitusjohtajalle Sakari Tammiselle on maksettu yli miljoona euroa vuonna 2012 erilaisten palkkojen, eläkkeen ja palkkioiden muodossa, vaikka yhtiö on samaan aikaan tehnyt melkein 100 miljoonaa euroa tappiota. Röyhkeää ja moraalitonta toimintaa, en voi muuta enää sanoa.