Jan Guilloun vahvuus on tutkimustyössä ja kyvyssä avata tulkinta, joka avautuu elävänä ja yksityiskohtia myöten kiinnostavana.
Historiaan sijoitetussa romaanissa aiheet ovat usein aikaisemmin selvitettyjä. Guilloun lähtökohtana suururakkaan ryhtyessään on ollut tuoda esiin jotain uutta. Niin hän tekeekin, muutenkin kuin vain totutusta poikkeavalla näkökulmalla.
Tämä tuli selväksi jo hänen kymmenosaiseksi kaavailemansa, suurten keksintöjen vuosisadasta kertovan sarjan ensimmäisessä osassa Sillanrakentajat. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut sarjan toisessa osassa.
Guillou on istunut tutkijan kammiossaan pitkään.
Guillou kirjoittaa 1900-luvun alun vuosista kertomalla köyhän kalastajaperheen kolmesta, orvoksi jääneestä, teknisesti lahjakkaasta veljeksestä, jotka pääsevät insinöörioppiin Saksan Dresdeniin, yhteen sen ajan parhaista opinahjoista. Heidät lähetetään sinne, koska pohjoiseen maahan on rakennettava rautatieverkko. Silloin tarvitaan taitajia, sillanrakentajia.
Veljekset suoriutuvat viisi vuotta kestävästä koulutuksessa erinomaisesti. Kuitenkin vain heistä vanhin, Lauritz, on ainoa, joka palaa kotimaahan rautatietä rakentamaan. Keskimmäinen, Oscar, kokee onnettoman rakkauden ja pakenee häpeissään Afrikkaan. Sarjan ensimmäisessä osassa seurataan Lauritzin ja Oscarin vaiheita toisen maailmansodan päättymiseen saakka, mutta nuorin veli Sverre katoaa veljiltään tietymättömiin. Hänen vaiheensa täyttävät sarjan toisen osan.
Sverre luikahtaa miesystävänsä kanssa Englantiin. Vasta tämän kotikonnuilla Sverrelle selviää, että kumppani on aatelinen lordi ja kohta kaiken lisäksi sukunsa päämies.
Nyt Guilloulla on toinen näkökulma, kun hän kuvaa vuosituhannen viimeisen vuosisadan alun Eurooppaa Sverren kautta. Silloin elettiin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä, monin tavoin optimismin aikaa. Ihmiskunnan tulevaisuus näytti lupaavalta, erityisesti teknisen kehityksen ansiosta.
Kulttuuri eli moniaalla nousukautta, seksuaalinen vapauskin pilkotti tulemistaan, vaikkakin kangerrellen. Sverre kehittyy tekniikan alan työskentelyn ohessa ympäristönsä ihailema taidemaalari. Hän tutustuu joukkoon tuon ajan tunnettuja kulttuuripersoonia kuten Oscar Wildeen ja Virginia Woolfiin, myös John Milton (Maynard) Keynesiin.
Kirjassa on keskeisellä sijalla muun yhteiskuntakerronnan rinnalla homoseksuaalisuuden ja siihen suhtautumisen kuvaus. Tämä valinta on osoitus kirjailijan rohkeudesta. Hän on todennut miesten välisestä seksistä kirjoittamisen olevan vaikeaa, koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Selitys valintaan löytynee siitä, että Jan Guillou on kirjailija, joka haluaa tarttua haasteellisiin aiheisiin, aivan kuin norjalaisen insinöörimiehen elämästä aatelisessa Englannissa haastetta ei muutenkin olisi.
Guillou on istunut tutkijan kammiossaan pitkään. Asettaessaan fiktiotaan faktan raameihin hän on tarkka. Faktojen totuudenmukaisuuden voi epäuskoinen tarkistaa.
Temaattisesti voi sanoa Guilloun seuraavan Keikarissa kahta historiankirjoituksen linjaa, teknis-historiallista sekä taiteeseen ja kirjallisuuteen keskittyvää. Romaanissa vilisee Guilloun aikaisemmasta tuotannosta tuttuun tapaan yksityiskohtaisuuksiin menevää tietämystä.
Sillanrakentajat-kirjan taistelu voittamattomilta tuntuneita luonnonvoimia vastaan vuonojen maan vuoristossa oli kuin jännitysnäytelmä. Sellaiseksi voi myös kuvata Sverren Englannin kulttuurimaailmassa viettämiä vuosia.
Jan Guillou: Keikari. Suuri vuosisata 2. Suomentanut Taina Rönkkö. Like Kustannus 2013. 430 sivua.
uutiskirje 
