Kaakkois- ja Itä-Suomen polttavin ongelma ei ole, millaiset ovat kiinteistöjen omistussuhteet. Polttavin ongelma on, miten tätä varallisuutta, ja myös muuta omaisuutta sekä tietoa ja taitoa voitaisiin käyttää hyvinvoinnin hyväksi.
Media välittää kuitenkin jatkuvasti viestejä, joiden mukaan EU-maiden ulkopuolinen kiinteistöomistus uhkaisi kehitystä. Vika ei ole median: se välittää muualta tulevaa, esimerkiksi nettikeskustelua, jossa yhtenä pontimena on pelko. Pontimena on myös tyytymättömyys siihen, miten asiat Suomessa muuten ovat.
Taustalla on venäläiskammoa, jopa fobiaa. Venäläisistä sanotaan esimerkiksi, että ”kyllä ne saa maat ostaa, poliitikothan ne on jo ostaneet”. (Uutisvuoksi 26.1.).
Venäläiset ostavat Suomesta yhä vähemmän kiinteistöjä.
Todellisuudessa ongelma on se, että mittasuhteet unohtava populismi on ”ostanut” ne poliitikot, jotka näkevät kiinteistöomistuksessa ongelman. Uusin vaihe on kansanedustaja Suna Kymäläisen (sd.) aie selvityttää, miten käy venäläisten maanomistukselle perintöjä jaettaessa. Vastaus on yksinkertainen: niille käy juuri niin kuin Suomen perintöasioita koskeva lainsäädäntö määrää niille käyvän. Omaisuus siirtyy perillisille, ja jos heitä ei löydy eikä testamenttia ole, omaisuus siirtyy Suomen valtiolle (ja palautuu useimmissa tapauksissa kunnille). Kymäläinenkö ei tiedä, mitä laki sanoo asiasta?
Ostorajoitusten käyttöönotto tuntuu juridisesti melko mahdottomalta sen vuoksi, että niitä on helppo kiertää. Perustamalla Suomeen yhtiön kuka tahansa voi omistaa täällä kiinteistöjä. Rajoitukset koskisivat myös monia Suomessa jo toimivia yrityksiä.
Tosiasia on sekin, että venäläiset ostavat Suomesta yhä vähemmän kiinteistöjä. Viime vuoden alustavien tilastojen mukaan venäläiset tekivät koko maassa 357 maakauppaa, mikä on vähiten sitten vuoden 2006 (Savon Sanomat 26.1.). Kauppasumma oli yhteensä 41,5 miljoonaa euroa. Huippuvuonna 2008 kaupoissa liikkui yli kaksinkertainen määrä rahaa.
Vilkkaimmalla alueella Etelä-Karjalassakin kauppa käy entistä heikommin, määrä on romahtanut puoleen vuodesta 2008. Kauppoja tehtiin viime vuonna 114.
Iso osa venäläisten kiinteistöostoksista liittyy vapaa-ajan viettoon. Juankoskelainen Paavo Mustonen totesikin Savon Sanomien keskustelupalstalla (26.1.) asialliseen tapaan seuraavaa:
”Tämä [tieto kiinteistökauppojen kehityksestä] myös todistaa kuinka harkitsematon on [––] aloite ulkomaisen kiinteistöomistuksen rajoittamisesta. Nythän pitäisi olla pikemminkin huolestunut siitä, että onko ulkomaisten lomailijoiden määrä tämän johdosta myös hiipumassa, ja sen mukanaan tuomat työtilaisuudet ja miljarditulot yritystoiminnalle.”
Mustonen heitti puolisarkastisesti ajatuksen, johon ei voi olla yhtymättä: ”On mielestäni kaikista edullisin ja järkevin maanpuolustusajatus sallia ulkomaalaisten myös omistaa kiinteistöjä Suomesta. Se kasvattaa myönteistä kuvaa Suomesta ja tuottaa hyviä myyntituloja muuten ehkä varsin arvottomille omistuksille.”
Poliitikoille on asian tiimoilta toive: pysyä asiallisina ja olla käyttämättä hyväksi perusteettomia pelkoja. On pidettävä myös huolta asioiden tärkeysjärjestyksestä.